Willa

1.

Willa makasi vatsallaan sängyllä, leveässä x-asennossa, nilkat ja ranteet sängyn päätypuihin sidottuna. Hänellä oli yllään vain lyhyet shortsit ja bikinien raidallinen yläosa.

Toinen hänet kidnapanneista miehistä tuli huoneeseen pistooli kädessään. Willa ynähti. Mies laski pistoolin yöpöydälle, istuutui patjan reunalle ja asetti kätensä Willan paljaalle olkapäälle.

-Onko kusihätä? mies kysyi.

Willa pudisti päätään.

-Eikö? Mies vilkaisi kelloaan. -Olet ollut siinä kahdeksan tuntia. Jos tahdot pidätellä, voit tehdä niin, mutta varoitan sinua: pisarakin virtsaa sängylle ja saat rangaistuksen, joka kohdistuu tussuusi. Joten kysyn vielä uudestaan: Onko sinulla kusihätä?

Willa nielaisi. Sitten hän nyökytti.

-Siis on. Olen iloinen, että kerroit. Unohda ylpeytesi, Wilhelmina. Olet vangittuna, sinulla on oikeus itkeä ja tehdä asioita, joita normaalissa elämässä voisi pitää häpeällisinä. Mies nousi ylös. -Lähetän Bertan tänne. Hoidat tarpeesi hänen kanssaan.

Mies poistui huoneesta ja sulki oven perässään. Kohta se aukesi uudelleen, mutta nyt tulija oli nainen. Willa tunnisti korkokenkien kopinan. Sitten pienen käden ihollaan heti shortsiensa vyötärön yläpuolella.

-Hei, Wilhelmina. Sinulla on siis wc-tarpeita. Hoidetaan ne näin naisten kesken, ilman miesten sekaantumista. Se on sinulle varmasti mukavempaa.

Nainen laski Willan shortseja ja pikkuhousuja alemmas lyhyillä, mutta varmaotteisilla ja vahvoilla nykäyksillä. Sitten hän työnsi Willan haaroihin vaipan ja teippasi sen kiinni.

-Kas noin, nainen sanoi silitellen Willan selkää. -Pissaa, kun olet valmis.

Willa ynähti. Hänen suupielistään valui kuolaa, joka kasteli tyynyt hänen allaan. Naisen käsi liikkui hitaasti hänen paljaalla ihollaan.

-Pissi vain, se helpottaa oloasi, nainen sanoi pehmeällä äänellä, kuin olisi tuudittanut pikkulasta uneen. -En kerro miehille mitään, enkä näytä heille vaippaasi. Meidän naisten on pidettävä yhtä, eikö totta?

Willa ulisi. Naisen käsi siirtyi kokoajan alemmas ja alemmas, ja oli enää vain millien päässä vaipasta.

-Sinua jännittää, etkä siksi osaa pissiä, nainen kuiskutti. -Ymmärrän sinua oikein hyvin, kultaseni, mutta joskus joitain asioita on pakko tehdä, vaikkei niin tahtoisikaan. Eikö totta?

Naisen etusormi sukelsi vaipan alle, liukui Willan pakaroiden väliin ja jatkoi matkaansa, kunnes sormenpää lepäsi vasten hänen peppureikäänsä. Vilunväreet kulkivat pitkin Willan selkää. Sormi alkoi liikkua pienin, pyörivin liikkein. Alkoi hangata hänen kehonsa yksityisintä aluetta.

-Laita silmät kiinni ja rentoudu, nainen kuiskasi. -Älä ajattele köysiä äläkä suukapulaasi. Etkä varsinkaan noita oven takana olevia miehiä. Muista, että minäkin olen nainen ja siksi hyvin tietoinen siitä, mistä nainen pitää. Anna minun tehdä sinulle hyvää, anna minun rentouttaa sinut.

Nainen kumartui ja suukotti Willan niskaa, hänen huulensa olivat kosteat ja runsaat. Hän työnsi kielensä esiin niiden välistä ja lipaisi Willan olkapäätä. Willa ynähti kahdesti. Sormi hänen peppureikänsä päällä jatkoi väsymättä pyörivää liikettään.

-Pissaa, nainen sanoi näykkien Willan korvalehteä. -Jos miehet joutuvat pissattamaan sinut, he tekevät sen remmillä ja peräruiskeilla ja sähköllä, enkä minä tahtoisi sinun joutuvan sellaiseen käsittelyyn.

Willa tiesi naisen puhuvan totta. Pakettiautossa, johon hänet oli raahattu, oli ollut valtavan kokoisia ruiskuja ja jonkinlainen metallinen laatikko, jonka päällä oli ollut rivi nappuloita ja säätönuppeja. Ja laatikon kyljestä oli lähtenyt ohuita johtoja, punaisia ja mustia.

Hän nyökytti päätään. Nainen työnsi kieltään hänen korvaansa ja sanoi: -Suostut siis? Oikein hyvä, olet kiltti tyttö. Viisas myös.

Nainen suoristi selkänsä, veti kätensä vaipan alta ja jäi odottamaan. Willa nosti päätään ylös sen vähän, minkä pystyi ja tuijotti vetisin, itkusta punaisin silmin huoneen valkoista seinää. Okei, hän ajatteli.

Hän pinnisti. Ensin ei mitään, sitten muutama pisara. Hänen vatsaansa nipisteli. Nainen taputti vaippaa.

-Joko? Nyökkäise, kun olet valmis.

Willa tunsi kuolan kutittavan leukaansa ja tippuvan pieninä pisaroina sen kärjeltä. Hän yritti kääntää päätään sen verran, että näkisi naisen kasvot ja vaipat, jotka tämä hänelle oli pukenut. Hän epäonnistui ja ynähti tuskastuneena. Nainen puristi vaippaa.

-Älä venkoile, vaan pissi minulle.

Hän pinnisti taas, ja tällä kertaa pissa tuli helpottavana suihkuna. Kun hänen rakkonsa oli tyhjä, hän nyökytti naiselle merkiksi ja antoi sitten päänsä tippua velttona takaisin tyynykasaan.

-Valmista siis, nainen sanoi. Hän avasi kiinniketeipit ja veti vaipan varovasti pois taittaen sen samalla kaksikerroin. Hän taputti Willan paljaita pakaroita tavalla, jolla tottelevaista lemmikkiä taputettiin, ja nousi seisomaan.

-Jätän sinut vähäksi aikaa noin, hän sanoi. -Alapääsi kuivuu nopeammin, kun se on paljas. Äläkä pelkää, että miehet tulevat tänne kurkkimaan pyllyäsi. Toki heitä kiinnostaa nuoren naisen alaston takamus -noin pullea ja kaunis takamus etenkin- mutta minä pidän heidät ojennuksessa.

Willa kuuli oven avautuvan ja sulkeutuvan. Hän oli jälleen yksin.

2.

Willa oli unessa, kun ovi avautui. Tulijoita oli tällä kertaa kaksi. He istuutuivat hänen viereensä ja toinen heistä nipisti hänen pakaraansa. Hän päästi kurkustaan tuskaisen vingahduksen.

-Mikäs valkoinen pylly se täällä pullottaa? mies sanoi matalalla äänellä. -Ihan paljaana ja levitettynä vieläpä.

-No mutta, sehän on meidän vieraamme pylly, sanoi toinen mies.

Willa alkoi ulista ja nykiä sänkypuihin sidottuja käsiään. Hän ei tiennyt mitä kello oli, eikä sitä miten kauan oli nukkunut. Mutta hän aavisti, että nainen oli poistunut talosta ja jättänyt hänet kolmisin miesten kanssa. Orastava pakokauhu alkoi velloa hänen vatsassaan.

-Bertta sanoi, ettei sinua saa häiritä, mutta me puolestamme ajattelimme, että sinulla saattaa olla kamalan tylsää täällä yksinäsi.

-Joten me päätimme tulla pitämään sinulle seuraa.

Willa tunsi kaksi kättä pakaroillaan. Kädet puristivat niitä ja levittivät ne auki. Sitten toisen miehen etusormi -tai se saattoi kokonsa puolesta olla peukalo- asettui vasten peppureikää ja työntyi hänen sisäänsä. Willa nosti päänsä tyynyiltä ja parkui.

-Sä nautit tästä, mies sanoi ivallisesti Willan korvaan.

-Niin... Voihki vähän meille, kuten tuollaisen himokkaan vaippoihin kuseksijan kuuluukin.

Sormi työntyi syvemmälle, koukistui ja vetäytyi ulospäin. Kipu sai Willan lihakset nykimään. Hän ravisti päätään ja koukisteli sormiaan. Pakaroita levittävän miehen karhea leuka asettui vasten hänen olkapäätään.

-Älä melskaa siinä, vaan nauti.

Willa vinkui surkeasti. Miehen hengitys haisi viinalta ja tupakalta.

-Niin, nauti kun kerrankin saat jotain isoa ja kovaa pikkuiseen suoleesi.

Sormi tuli miltei kokonaan ulos, mutta pysähtyikin ja työntyi kovalla vauhdilla syvemmälle, aina niin pitkälle, että Willa tunsi miehen rystyset pakaravaossaan.

-Onko sinua koskaan perseraiskattu? mies kähisi hänen korvaansa. -Epäilen vahvasti.

Peräaukkoa sormeilevan miehen vapaa käsi työntyi samalla patjan alle, haki bikinien alta nännin ja puristi sitä, väänsi sitä ympäri melkein kokonaisen kierroksen. Willa alkoi sätkiä kuin voimakkaan sähköiskun voimasta. Molemmat miehet nauroivat.

-Vetele sen tissiä kunnolla, lypsä sen paksu tissi... Lypsä tämä meidän pillittävä pikku vaippatussu.

Willa puristi silmänsä kiinni ja painoi poskensa vasten kyynelten ja kuolan kastelemaa tyynyä. Hän oli täysin avuton ja puolustuskyvytön; ei ollut mitään, millä hän olisi voinut pelastaa kidnappaajan kouraan joutuneen rintansa.

Mies väänsi hänen nänniään kuin avainta, ja survoi sormeaan syvemmälle ja syvemmälle hänen takapuoleensa. Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua, mies vapautti nännin ja otti sormensa kokonaan ulos hänen suolestaan. Willa vinkaisi.

-Piditkö? Tekikö se namia? mies kysyi huvittuneena.

-Piti, sanoi toinen. -Kaikki vaippoihin kusevat lehmät pitävät, kun niiden törröttäville tisuille ja tuhmille pikku perserei'ille antaa huomiota. Mies tarrasi Willan hiuksiin ja tukisti niitä. -Eikö niin ole? Häh?

Willan kurkusta tuli vaimea korahdus. Mies päästi irti ja Willan pää putosi voimattomana alas. Sitten toinen miehistä, se joka oli lypsänyt hänet, riisui housunsa ja kiipesi sängylle ja asettui nelinkontin hänen päälleen.

Willa tiesi heti mitä oli tapahtumassa, ja alkoi ulvoa ja uikuttaa minkä ikinä pystyi. Mutta vastarinta oli turhaa; mies asetti kalunsa kärjen hänen pakaravakoonsa ja ohjasi sen kädellään oikeaan kohtaan. Rutikuiva penis alkoi työntyä väkivalloin hänen sisäänsä.

Yhtäkkiä Willa oli varma, että tämä oli hänen loppunsa: Tässä rähjäisessä talonrotiskossa, tällä homeenhajuisella sängyllä. Vangittuna ja julmien sadistien anaaliraiskaamana. Hän puristi kätensä nyrkkeihin, vaikersi ja valitti, ravisti päätään ja nytkytti alavartaloaan. Mies hänen päällään ei piitannut.

Kalu upposi sisään vain sentin, tai enintään kaksi. Sitten se pysähtyi. Mies läähätti kuin läkähtymäisillään oleva koira ja puristi hänen olkapäitään kivuliaan kovaa.

-Ärsyttävän pieni reikä, vittumaisen ahdas.

-No, no, sanoi toinen mies, joka oli noussut seisomaan ja peruuttanut vähän kauemmas katselemaan tapahtumien etenemistä. -Pahoitat meidän vieraamme mielen, jos sanot tuolla tavalla.

-Sittenpä pahoitan. Isot, paksut tissit ja karvoittunut pillu, mutta persereikä kuin kuusivuotiaalla.

Aivan pienen hetken Willa toivoi, että mies luovuttaisi ja antaisi olla, mutta sitten tämä päästi ilmoille julman karjaisun ja työnsi lantiotaan alaspäin. Kalu liukui sentin verran syvemmälle. Sitten toinen työntö ja toinen sentti. Ja kolmas ja neljäs.

-Saakeli vieköön minä olen murtautunut pankkeihin ja kassakaappeihin, että kyllä minä yhteen ahtaaseen pyllyreikäänkin pääsen!

Ja hän pääsi.

Kipu Willan sisällä oli niin polttava ja kouristava, että se sumensi hänen näkönsä ja sai koko hänen vartalonsa kramppaamaan. Hän laski alleen, vaikkei edes huomannut sitä, ja miltei pyörtyi, kun mies laukesi hänen sisäänsä ja sivalsi samalla hänen pakaroitaan avokämmenellä.

-Siinä... siinä sinulle ja sinun perseellesi! Mitäs pidit? Tekikö hyvää? Kutittiko kivasi?

Mies kiskoi kalunsa ulos ja laskeutui sängyltä. Willa makasi nyt täysin liikkumatta, eikä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin takapuolessaan sykkivää, miltei epäinhimillistä kipua.

-Mennään, raiskaaja sanoi toiselle. -Bertta on kohta täällä.

-Jep.

Willa kuuli miesten loittonevat askeleet, sitten oven saranoiden narinan ja lukon loksahduksen. Muutamaa hetkeä myöhemmin hänet raiskanneen miehen äänen oven toiselta puolen: -Käy pesemässä meidän vieraamme tussu, siltä pääsi kuset sillä aikaa kun olit poissa.