Willa

1.

Willa makasi vatsallaan sängyllä, leveässä x-asennossa, nilkat ja ranteet sängyn päätypuihin sidottuna. Hänellä oli yllään vain lyhyet shortsit ja bikinien raidallinen yläosa.

Toinen hänet kidnapanneista miehistä tuli huoneeseen pistooli kädessään. Willa ynähti. Mies laski pistoolin yöpöydälle, istuutui patjan reunalle ja asetti kätensä Willan paljaalle olkapäälle.

-Onko kusihätä? mies kysyi.

Willa pudisti päätään.

-Eikö? Mies vilkaisi kelloaan. -Olet ollut siinä kahdeksan tuntia. Jos tahdot pidätellä, voit tehdä niin, mutta varoitan sinua: pisarakin virtsaa sängylle ja saat rangaistuksen, joka kohdistuu tussuusi. Joten kysyn vielä uudestaan: Onko sinulla kusihätä?

Willa nielaisi. Sitten hän nyökytti.

-Siis on. Olen iloinen, että kerroit. Unohda ylpeytesi, Wilhelmina. Olet vangittuna, sinulla on oikeus itkeä ja tehdä asioita, joita normaalissa elämässä voisi pitää häpeällisinä. Mies nousi ylös. -Lähetän Bertan tänne. Hoidat tarpeesi hänen kanssaan.

Mies poistui huoneesta ja sulki oven perässään. Kohta se aukesi uudelleen, mutta nyt tulija oli nainen. Willa tunnisti korkokenkien kopinan. Sitten pienen käden ihollaan heti shortsiensa vyötärön yläpuolella.

-Hei, Wilhelmina. Sinulla on siis wc-tarpeita. Hoidetaan ne näin naisten kesken, ilman miesten sekaantumista. Se on sinulle varmasti mukavempaa.

Nainen laski Willan shortseja ja pikkuhousuja alemmas lyhyillä, mutta varmaotteisilla ja vahvoilla nykäyksillä. Sitten hän työnsi Willan haaroihin vaipan ja teippasi sen kiinni.

-Kas noin, nainen sanoi silitellen Willan selkää. -Pissaa, kun olet valmis.

Willa ynähti. Hänen suupielistään valui kuolaa, joka kasteli tyynyt hänen allaan. Naisen käsi liikkui hitaasti hänen paljaalla ihollaan.

-Pissi vain, se helpottaa oloasi, nainen sanoi pehmeällä äänellä, kuin olisi tuudittanut pikkulasta uneen. -En kerro miehille mitään, enkä näytä heille vaippaasi. Meidän naisten on pidettävä yhtä, eikö totta?

Willa ulisi. Naisen käsi siirtyi kokoajan alemmas ja alemmas, ja oli enää vain millien päässä vaipasta.

-Sinua jännittää, etkä siksi osaa pissiä, nainen kuiskutti. -Ymmärrän sinua oikein hyvin, kultaseni, mutta joskus joitain asioita on pakko tehdä, vaikkei niin tahtoisikaan. Eikö totta?

Naisen etusormi sukelsi vaipan alle, liukui Willan pakaroiden väliin ja jatkoi matkaansa, kunnes sormenpää lepäsi vasten hänen peppureikäänsä. Vilunväreet kulkivat pitkin Willan selkää. Sormi alkoi liikkua pienin, pyörivin liikkein. Alkoi hangata hänen kehonsa yksityisintä aluetta.

-Laita silmät kiinni ja rentoudu, nainen kuiskasi. -Älä ajattele köysiä äläkä suukapulaasi. Etkä varsinkaan noita oven takana olevia miehiä. Muista, että minäkin olen nainen ja siksi hyvin tietoinen siitä, mistä nainen pitää. Anna minun tehdä sinulle hyvää, anna minun rentouttaa sinut.

Nainen kumartui ja suukotti Willan niskaa, hänen huulensa olivat kosteat ja runsaat. Hän työnsi kielensä esiin niiden välistä ja lipaisi Willan olkapäätä. Willa ynähti kahdesti. Sormi hänen peppureikänsä päällä jatkoi väsymättä pyörivää liikettään.

-Pissaa, nainen sanoi näykkien Willan korvalehteä. -Jos miehet joutuvat pissattamaan sinut, he tekevät sen remmillä ja peräruiskeilla ja sähköllä, enkä minä tahtoisi sinun joutuvan sellaiseen käsittelyyn.

Willa tiesi naisen puhuvan totta. Pakettiautossa, johon hänet oli raahattu, oli ollut valtavan kokoisia ruiskuja ja jonkinlainen metallinen laatikko, jonka päällä oli ollut rivi nappuloita ja säätönuppeja. Ja laatikon kyljestä oli lähtenyt ohuita johtoja, punaisia ja mustia.

Hän nyökytti päätään. Nainen työnsi kieltään hänen korvaansa ja sanoi: -Suostut siis? Oikein hyvä, olet kiltti tyttö. Viisas myös.

Nainen suoristi selkänsä, veti kätensä vaipan alta ja jäi odottamaan. Willa nosti päätään ylös sen vähän, minkä pystyi ja tuijotti vetisin, itkusta punaisin silmin huoneen valkoista seinää. Okei, hän ajatteli.

Hän pinnisti. Ensin ei mitään, sitten muutama pisara. Hänen vatsaansa nipisteli. Nainen taputti vaippaa.

-Joko? Nyökkäise, kun olet valmis.

Willa tunsi kuolan kutittavan leukaansa ja tippuvan pieninä pisaroina sen kärjeltä. Hän yritti kääntää päätään sen verran, että näkisi naisen kasvot ja vaipat, jotka tämä hänelle oli pukenut. Hän epäonnistui ja ynähti tuskastuneena. Nainen puristi vaippaa.

-Älä venkoile, vaan pissi minulle.

Hän pinnisti taas, ja tällä kertaa pissa tuli helpottavana suihkuna. Kun hänen rakkonsa oli tyhjä, hän nyökytti naiselle merkiksi ja antoi sitten päänsä tippua velttona takaisin tyynykasaan.

-Valmista siis, nainen sanoi. Hän avasi kiinniketeipit ja veti vaipan varovasti pois taittaen sen samalla kaksikerroin. Hän taputti Willan paljaita pakaroita tavalla, jolla tottelevaista lemmikkiä taputettiin, ja nousi seisomaan.

-Jätän sinut vähäksi aikaa noin, hän sanoi. -Alapääsi kuivuu nopeammin, kun se on paljas. Äläkä pelkää, että miehet tulevat tänne kurkkimaan pyllyäsi. Toki heitä kiinnostaa nuoren naisen alaston takamus -noin pullea ja kaunis takamus etenkin- mutta minä pidän heidät ojennuksessa.

Willa kuuli oven avautuvan ja sulkeutuvan. Hän oli jälleen yksin.

2.

Willa oli unessa, kun ovi avautui. Tulijoita oli tällä kertaa kaksi. He istuutuivat hänen viereensä ja toinen heistä nipisti hänen pakaraansa. Hän päästi kurkustaan tuskaisen vingahduksen.

-Mikäs valkoinen pylly se täällä pullottaa? mies sanoi matalalla äänellä. -Ihan paljaana ja levitettynä vieläpä.

-No mutta, sehän on meidän vieraamme pylly, sanoi toinen mies.

Willa alkoi ulista ja nykiä sänkypuihin sidottuja käsiään. Hän ei tiennyt mitä kello oli, eikä sitä miten kauan oli nukkunut. Mutta hän aavisti, että nainen oli poistunut talosta ja jättänyt hänet kolmisin miesten kanssa. Orastava pakokauhu alkoi velloa hänen vatsassaan.

-Bertta sanoi, ettei sinua saa häiritä, mutta me puolestamme ajattelimme, että sinulla saattaa olla kamalan tylsää täällä yksinäsi.

-Joten me päätimme tulla pitämään sinulle seuraa.

Willa tunsi kaksi kättä pakaroillaan. Kädet puristivat niitä ja levittivät ne auki. Sitten toisen miehen etusormi -tai se saattoi kokonsa puolesta olla peukalo- asettui vasten peppureikää ja työntyi hänen sisäänsä. Willa nosti päänsä tyynyiltä ja parkui.

-Sä nautit tästä, mies sanoi ivallisesti Willan korvaan.

-Niin... Voihki vähän meille, kuten tuollaisen himokkaan vaippoihin kuseksijan kuuluukin.

Sormi työntyi syvemmälle, koukistui ja vetäytyi ulospäin. Kipu sai Willan lihakset nykimään. Hän ravisti päätään ja koukisteli sormiaan. Pakaroita levittävän miehen karhea leuka asettui vasten hänen olkapäätään.

-Älä melskaa siinä, vaan nauti.

Willa vinkui surkeasti. Miehen hengitys haisi viinalta ja tupakalta.

-Niin, nauti kun kerrankin saat jotain isoa ja kovaa pikkuiseen suoleesi.

Sormi tuli miltei kokonaan ulos, mutta pysähtyikin ja työntyi kovalla vauhdilla syvemmälle, aina niin pitkälle, että Willa tunsi miehen rystyset pakaravaossaan.

-Onko sinua koskaan perseraiskattu? mies kähisi hänen korvaansa. -Epäilen vahvasti.

Peräaukkoa sormeilevan miehen vapaa käsi työntyi samalla patjan alle, haki bikinien alta nännin ja puristi sitä, väänsi sitä ympäri melkein kokonaisen kierroksen. Willa alkoi sätkiä kuin voimakkaan sähköiskun voimasta. Molemmat miehet nauroivat.

-Vetele sen tissiä kunnolla, lypsä sen paksu tissi... Lypsä tämä meidän pillittävä pikku vaippatussu.

Willa puristi silmänsä kiinni ja painoi poskensa vasten kyynelten ja kuolan kastelemaa tyynyä. Hän oli täysin avuton ja puolustuskyvytön; ei ollut mitään, millä hän olisi voinut pelastaa kidnappaajan kouraan joutuneen rintansa.

Mies väänsi hänen nänniään kuin avainta, ja survoi sormeaan syvemmälle ja syvemmälle hänen takapuoleensa. Lopulta, ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua, mies vapautti nännin ja otti sormensa kokonaan ulos hänen suolestaan. Willa vinkaisi.

-Piditkö? Tekikö se namia? mies kysyi huvittuneena.

-Piti, sanoi toinen. -Kaikki vaippoihin kusevat lehmät pitävät, kun niiden törröttäville tisuille ja tuhmille pikku perserei'ille antaa huomiota. Mies tarrasi Willan hiuksiin ja tukisti niitä. -Eikö niin ole? Häh?

Willan kurkusta tuli vaimea korahdus. Mies päästi irti ja Willan pää putosi voimattomana alas. Sitten toinen miehistä, se joka oli lypsänyt hänet, riisui housunsa ja kiipesi sängylle ja asettui nelinkontin hänen päälleen.

Willa tiesi heti mitä oli tapahtumassa, ja alkoi ulvoa ja uikuttaa minkä ikinä pystyi. Mutta vastarinta oli turhaa; mies asetti kalunsa kärjen hänen pakaravakoonsa ja ohjasi sen kädellään oikeaan kohtaan. Rutikuiva penis alkoi työntyä väkivalloin hänen sisäänsä.

Yhtäkkiä Willa oli varma, että tämä oli hänen loppunsa: Tässä rähjäisessä talonrotiskossa, tällä homeenhajuisella sängyllä. Vangittuna ja julmien sadistien anaaliraiskaamana. Hän puristi kätensä nyrkkeihin, vaikersi ja valitti, ravisti päätään ja nytkytti alavartaloaan. Mies hänen päällään ei piitannut.

Kalu upposi sisään vain sentin, tai enintään kaksi. Sitten se pysähtyi. Mies läähätti kuin läkähtymäisillään oleva koira ja puristi hänen olkapäitään kivuliaan kovaa.

-Ärsyttävän pieni reikä, vittumaisen ahdas.

-No, no, sanoi toinen mies, joka oli noussut seisomaan ja peruuttanut vähän kauemmas katselemaan tapahtumien etenemistä. -Pahoitat meidän vieraamme mielen, jos sanot tuolla tavalla.

-Sittenpä pahoitan. Isot, paksut tissit ja karvoittunut pillu, mutta persereikä kuin kuusivuotiaalla.

Aivan pienen hetken Willa toivoi, että mies luovuttaisi ja antaisi olla, mutta sitten tämä päästi ilmoille julman karjaisun ja työnsi lantiotaan alaspäin. Kalu liukui sentin verran syvemmälle. Sitten toinen työntö ja toinen sentti. Ja kolmas ja neljäs.

-Saakeli vieköön minä olen murtautunut pankkeihin ja kassakaappeihin, että kyllä minä yhteen ahtaaseen pyllyreikäänkin pääsen!

Ja hän pääsi.

Kipu Willan sisällä oli niin polttava ja kouristava, että se sumensi hänen näkönsä ja sai koko hänen vartalonsa kramppaamaan. Hän laski alleen, vaikkei edes huomannut sitä, ja miltei pyörtyi, kun mies laukesi hänen sisäänsä ja sivalsi samalla hänen pakaroitaan avokämmenellä.

-Siinä... siinä sinulle ja sinun perseellesi! Mitäs pidit? Tekikö hyvää? Kutittiko kivasi?

Mies kiskoi kalunsa ulos ja laskeutui sängyltä. Willa makasi nyt täysin liikkumatta, eikä pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin takapuolessaan sykkivää, miltei epäinhimillistä kipua.

-Mennään, raiskaaja sanoi toiselle. -Bertta on kohta täällä.

-Jep.

Willa kuuli miesten loittonevat askeleet, sitten oven saranoiden narinan ja lukon loksahduksen. Muutamaa hetkeä myöhemmin hänet raiskanneen miehen äänen oven toiselta puolen: -Käy pesemässä meidän vieraamme tussu, siltä pääsi kuset sillä aikaa kun olit poissa.

Pyllyraiskaus

~

Carolina painettiin vatsalleen märälle sammalmättäälle, hänen kätensä väännettiin selän taakse, taivutettiin ylös lapaluiden korkeudelle ja sidottiin yhteen sinisellä nylonköydellä. Samaan aikaan hänen suulleen paineltiin pitkä pala vahvaa ja pistävänhajuista ilmastointiteippiä.

Ei mennyt edes täyttä minuuttia, ennen kuin hänet oli tehty liikunta- ja puhekyvyttömäksi.

Poikia oli kaksi, mutta Carolina oli nähnyt heidät vasta siinä vaiheessa, kun oli lentänyt mättäälle. Kaksikko oli piileskellyt kaiketi puiden takana tai pururataa reunustavien pensaiden alla. Ja vasta nyt hän huomasi heidän olevan nimenomaan poikia, eikä miehiä. Sellaisia he olisivat vasta usemman vuoden kuluttua.

Toinen pojista, tanakka pipopää, huohotti raskaasti ja istuutui hajareisin Carolinan selän päälle. Toinen taas seisoi paikallaan kuin patsas ja näytti lähinnä pelästyneeltä. Hän oli kaveriaan pienempi ja heiveröisempi, tappelusta hänen kanssaan Carolina olisi kaiketi selvinnyt voittajana... Sillä ehdolla tietenkin, että ottelu olisi reilu, eikä mikään raukkamainen yllätyshyökkäys kuten tämä.

Pipopää tarttui kiinni Carolinan hiuksiin ja veti niistä. ”Annatko pyllyreikää meille?” hän sanoi äänellä, jonka perusteella joku olisi saattanut helposti erehtyä luulemaan häntä naiseksi.

Nainen hän ei kuitenkaan ollut, pelkkä lihava kakara vain.

Carolina vastasi kysymykseen pitkällä valituksella, jonka suuteippi suurimmaksi osin vaimensi.

”Pitäiskö”, laiha poika aloitti, mutta keskeytti lauseensa ja työnsi sormen suuhunsa.

”Pitäiskö mitä?” toinen kysyi tukistaen yhä Carolinan hiuksia. ”Antaa tän mennä, vai?”

Laiheliini kohautti kapeita hartioitaan.

”Pelottaako sua? Ei se pysty karkaamaan, eikä edes huutamaan enää. Katso vaikka.”

Pipopää hivuttautui Carolinan takareisille, nosti hänen tuulitakkinsa helmaa ylemmäs ja läimäytti ohuiden juoksuhousujen alla pullottavia pakaroita. Carolina parkaisi kivusta, mutta ääni oli vaimea ja kantautui tuskin pururadan seuraavaan mutkaan saakka, puolen kilometrin päässä olevasta parkkipaikasta nyt puhumattakaan.

”Huomaatko?” pipopää kysyi ja sivalsi takapuolta uudestaan. Carolinan pyöreät pakarat värähtivät sen voimasta. ”Ei sen piiperrys kuulu mihinkään, ei se voi meille mitään.”

”Silti”, laiheliini sanoi jyrsien kynsiään. ”Mitä jos siihen sattuu se, mitä me tehdään sille?”

”Sittenpä sattuu. Vaikka mä veikkaan ettei paljoa satu... katso sen pyllyä.” Pipopää sivalsi edessään olevaa, täydellisen muotoista ja täydellisen avutonta takapuolta kolmannen kerran ja vielä neljännenkin. ”Isot pyllyt ei oo hirveen kipuherkkiä. Toisekseen sillä on ihan varmana poikakaveri, joka pyllynussii sitä joka yö niitten sängyssä.”

Laiheliini mietti hetken. ”Eli sen pylly on tottunut?”

Pipopää rutisti Carolinan pakaroita, sivalsi niitä ja rutisti taas. ”Varmana on. Se voi laittaa silmät kiinni ja kuvitella, että me ollaan sen poikakaveri. Se ehkä tykkää jopa.”

”Niin joo... joo... Okei sitten.”

Kun pipopään kädet tarttuivat juoksuhousuihin ja kiskaisivat niitä alemmas, Carolina alkoi rimpuilla kuin heikkopäinen. Hän mylvi vasten suuteippiään, riuhtoi köytettyjä käsiään ja potki ilmaa kantapäillään. Pipopää oli kuin ei olisi huomannutkaan hänen raivokasta vastarintaansa, vaan kiskoi housut alas polvitaipeisiin asti. Carolinan värisevää takapuolta peittivät enää vitivalkoiset pikkuhousut, joiden läpi hänen peppuvakonsa erottui tummana viivana.

”Katso” pipopää sanoi kuljettaen etusormeaan pitkin vakoa. ”Tuolla noin on sen pyllyreikä. Nami, nami.”

”Ota pois sen kalsarit.”

”Naisilla ei oo kalsareita”, pipopää huokaisi, mutta teki kuten oli kehoitettu ja riuhtaisi Carolinan alushousut pois kahtena repaleisena kappaleena.

”Wautsi”, laiheliini sanoi virnistäen. ”Paljon pulleampi kuin mulla tai edes sulla.”

”Ei jätkillä kuulukaan olla iso peppu! Naisilla on sitä varten, että ne voi houkutella jätkiä sänkyyn panopuuhiin.”

”Ai.”

”Niinpä. Meillä on kikkelit, niin me ei tarvita muuta. Naisia katsos kiinnostaa kikkelit.”

Carolina jatkoi rimpuiluaan, vaikka tiesi sen jo turhaksi; poika hänen päällään oli enintään 13-vuotias, mutta painoi kuin säkillinen betonia. Ja toisekseen hänen kätensä oli sidottu. Vaikka hän saisikin jollain keinolla lihavuoren kaatumaan pois päältään, tämän luiseva kaveri olisi valmiina käymään hänen kimppuunsa, eikä hän mahtaisi mitään edes mokomalle nälkäkurjelle ilman käsiä housut alhaalla. Pakokauhu, jonka Carolina tähän asti oli onnistunut pitämään loitolla, vyöryi nyt hänen ylitseen kuin hyökyaalto ja sai hänet purskahtamaan itkuun.

~

Pipopää avasi farkkujensa napit, nosti takapuolensa Carolinan reisiltä ja katsoi kaveriaan. ”Käänny”, hän komensi.

”Minkä takia?”

”Koska en haluu esitellä mun kikkeliä sulle. En oo mikään homo.”

”O-oon mä sun kikkelin nähnyt sata kertaa”, laiheliini sanoi. ”Esimerkiksi uimahallissa ja teidän mökillä ja-”

”Käänny nyt, senkin ääliö.”

”Joojoo...”

Pipopää odotti, kunnes toinen oli kääntänyt selkänsä. Sen jälkeen hän kaivoi farkuistaan sen, mikä oli jo pepun lyömisen aikana kovettunut, ja laskeutui hitaasti vatsalleen Carolinan päälle. Kun hänen vehkeensä kärki puristui vasten paljaita pakaroita, pipopää tunsi sähköiset väreet selässään. Peppu, hän ajatteli purren alahuultaan. Ihan aito naisen peppu, jolle hän saisi tehdä mitä ikinä tahtoi.

Carolina venkoili ja mourusi yhä, potki ilmaa kantapäillään ja heilutti takapuoltaan yrittäen vimmalla suojata sitä siltä, minkä tiesi kohta tapahtuvan. Pipopää oli kuitenkin kiinni hänessä kuin purkka hiuksissa, eikä hievahtanutkaan paikaltaan. Tuntiessaan tämän kalun kärjen työntyvän pakaravakoonsa Carolina tunsi voimakkaan kohinan päässään. Pyörtyminen oli nyt lähellä.

”Panetko sä sitä jo?” laiheliini kysyi olkansa yli, koska ei tohtinut kääntyä tarkistamaan asiaa omin silmin.

Pipopään vastaus kesti hyvän tovin, mutta lopulta hän sanoi hampaidensa välistä: ”Se rimpuilee ihan sikana ja sillä on sairaan tiukka pyllyreikä...”

”Eikö sun pippeli mahdu sinne?”

”Mulla on muna, eikä mikään pippeli... ja ei vielä mahdu.”

”Ai... vaikka sulla on niin pieni pip... muna?”

Pipopää vilkaisi vihaisesti tyhmiä puhuvaa kaveriaan, muttei sanonut mitään. Sen sijaan hän kiersi oikean kätensä Carolinan kainalon alitse, asetti kämmenensä tämän vaaleanpunaisen tuulitakin alla pullottavalle rinnalle ja puristi sitä.

”Pysy paikallasi ja anna mun laittaa muna sisään, taikka rutistan sun tyhmästä tissistä maidot pihalle”, hän sihisi ja upotti kyntensä entistä tiukemmin Carolina pehmeään rintakudokseen. ”Oon nipistänyt mun siskon tissiä ja se alkoi heti itkeä, että älä luule itsestäsi taikka näistä pullukkatisseistä mitään liikoja.”

Laiheliini uskalsi nyt pikaisesti vilkaista, mitä hänen takanaan oli meneillään. Näky oli vähintäänkin outo: Hätääntynyt, hillittömästi itkevä nainen takapuoli paljaana kostealla sammalmättäällä, päällään lihava poika energiajuomaa mainostava pipo syvällä päässään.

”Ngggg!” pipopää ähki kiertäen toisenkin kätensä Carolinan alle ja hamuten vapaan rinnan otteeseensa. ”Älä jännitä sun tyhmää pyllyreikää, taikka sun tissien käy huonosti.”

Carolinalla ei ollut aikomustakaan lopettaa vastusteluaan, mutta kohina hänen päässään kasvoi kasvamistaan. Mustikkapensaat hänen kasvojensa edessä olivat muuttuneet vihreäksi sumuksi ja hänen rintojaan rusentavan pojan puhe pelkäksi puuroksi. Äkkiä hän tunsi kovan paineen peräsuolessaan ja tiesi välittömästi, mitä oli tapahtunut: Pipopäinen lihapulla oli onnistunut ja nyt häntä anaaliraiskattiin.

Kalu työntyi sisemmälle hitaasti ja nytkähdellen, pysähtyi pieneksi hetkeksi paikoilleen ja vetäytyi sitten sentin tai kaksi ulospäin. Pipopää laski leukansa vasten Carolinan lapaluita ja läähätti kuin koira työntyen samalla uudemman kerran syvemmälle.

”Mä... mä sain sen sisään”, hän puuskutti väsyneenä mutta ilmeisen onnellisena.

”Miltä sen pyllyreikä tuntuu?”

Pipopää hivutti päätään ylemmäs kohti Carolinan korvaa ja vastasi: ”Lämpöiseltä ja tosi tiukalta, seksikkäältä pyllyltä.”

”Saanko mä jo katsoa?”

”Joo.”

Pipopää irroitti Carolinan rinnoista ja siirsi kätensä hänen olkapäilleen painaen niitä alaspäin. ”Ole kiltti tyttö nyt ja pysy ihan liikkumatta, kun isukki tekee sun pyllyreiälle hyvää.”

”Isukki?” laiheliini nauroi. ”Mistä ton heitit?”

”Yhdestä pornoleffasta, minkä Eetu oli ottanut netistä. Siinä-” Pipopää veti kaluaan varovaisesti ulospäin, imi poskensa täyteen ilmaa ja työntyi taas syvemmälle. ”-yksi panomies sanoi silleen.”

”Miksi?”

”Koska äijät, jotka panee naisia pyllyyn, on niiden naisten isukkeja.”

”Ai... okei.”

”Ja sen vuoksi mä olen nyt tän isotissin isukki”, pipopää julisti kovaan ääneen ja survoi sitten kivikovan elimensä pohjaan asti yhdellä ainoalla voimakkaalla työnnöllä, joka sai ensin Carolinan vartalon jännittymään äärimmilleen ja sitten veltostumaan.

”Se taisi pökertyä”, laiheliini sanoi kyykistyen Carolinan viereen ja taputtaen tämän itkusta punaista poskea.

”Ei se oo mikään ihme”, pipopää sanoi. ”Sen isukilla on jättimuna, eikä naisten pyllyjä oo suunniteltu sellaisia varten. Varmana se olis pyörtynyt, vaikka olisin pelkästään pimppinussinut sitä.”

”En oikeen tiedä, onko sulla jättimuna.”

Pipopää aikoi vastata, mutta silloin hänen jalkovälissään tapahtui se, mikä vessassa ja peiton allakin aina tapahtui, mutta tällä kertaa se tuli paljon nopeammin ja aivan ilman ennakkovaroitusta. Hänen lantionsa nytkähti kerran, vielä toisen kerran, sen jälkeen hän veti kalunsa kokonaan ulos ja kierähti pois Carolinan päältä ja jäi makaamaan selälleen märälle ja takapuolta hyytävän kylmälle sammalmättäälle.

”Lopetitko sä jo?” laiheliini kysyi. ”Saanko mä nyt? Jooko?”

”Siitä vaan”, pipopää vastasi ja nosti kädet kupiksi takaraivonsa alle. ”Isukki vähän lepää.”

”Jess!”

~

Laiheliini potki nopeasti housut jaloistaan, asettui istumaan Carolinan takareisille ja taivutti itsensä makuulle hänen päälleen. Suuret, lähes maidonvalkoiset pakarat olivat viileät, mutta ihastuttavan pehmeät ja sileät. Äkkiä hänen teki valtavasti mieli nuolla niitä ja levittää ne auki käsillään ja työntää kasvonsa syvälle niiden väliin ja-

”Mitä sä jumitat?” pipopää kysyi keskeyttäen hänen haaveilunsa. ”En mä ajatellut täällä koko iltaa olla, lupasin mennä Eetulle pelaan Call of Dutya.”

”Joo, joo, kokoajan.”

”Pistä nakki sisään ja isopylly saa uuden isukin.”

Carolina palasi tajuihinsa samalla, kun laiha poika alkoi työntyä äänekkäästi pihisten ja puhisten hänen peräaukkoonsa. Poika oli edellistä pienempi ja huomattavan paljon kevyempi, mutta jalkovälissä kaksikon mittasuhteet menivät päälaelleen; lihapullan varustus oli ollut kuin etusormi ja siihen verrattuna hänen luiseva kaverinsa oli käytännössä katsottuna valtava.

Kesti hetken, ennen kuin laiheliini sai terskansa sisään, ja vielä pidempi hetki kului siihen, että varsi oli kokonaan Carolinan sisällä. Kun poika lopulta oli onnistunut, hän teki kuten kaverinsa hetkeä aiemmin, ja kiersi kätensä Carolinan kainaloiden alitse ja tarrasi lujasti kiinni hänen suuriin rintoihinsa vetäen niitä kuin lypsettävän lehmän utareita. Kivulias vetely sai Carolinan lopullisesti heräämään ja aloittamaan taas epätoivoisen rimpuilunsa.

Laiheliini oli jo lennähtää pois hänen päältään, mutta löysi juuri ajoissa takin alla törröttövät nännit ja nipisti ne kipeästi kynsiensä väliin saaden Carolinan parkumaan kivusta.

”Iisisti nyt, taikka kynsin sulta nisät irti!”

Pipopää, joka oli keskittynyt ihailemaan kevättaivaalla leijailevia pilvenhattaroita, nosti nyt päänsä sammaleelta ja katsoi kaveriaan kysyvänä. ”Nisät irti?” hän sanoi. ”Mitä sä oikeen hommaat meidän isopyllyn kanssa?”

Laiheliini väänsi vasenta nänniä ympäri ja sanoi: ”Isukki halusi vedellä sen pulleita tissejä samalla, kun tekee hyvää sen pyllyreiälle, mutta se alkoi hankalaksi.”

”Naiset on hankalia kiukkupusseja, eikä ne ymmärrä omaa parastaan”, pipopää sanoi ja laski päänsä alas. ”Iskä sanoo aina silleen.”

Laiheliini väänsi nyt myös oikeaa nänniä ja jäi odottamaan allaan sätkivän Carolinan rauhoittumista. Ennen sitä hän ei päästäisi irti eikä edes hellittäisi. Pokkuroiva isotisu saisi itse päättää omasta ja törröttävien nänniensä kohtalosta.

Lopulta Carolina joutui antautumaan. Hän lopetti vääntelehtimisen, laski ilmaa potkineet jalkansa alas ja painoi poskensa alistuneena vasten inhottavan märkää ja hyisen kylmää maata. Kynnet hellittivät hitusen verran otettaan hänen nänneistään.

”Hyvä tyttö”, laiheliini sanoi vetäen viimein kaluaan ulospäin. ”Isukki tahtoo vedellä sinua tisseistä samalla, kun annat isukille pyllyreikää. Älä laita vastaan, jooko? Muuten isukki tekee tisuille tosi kipeää.”

”Aika panomies oot”, pipopää huokaisi. ”Ehkä sun pitäis tehdä pornoleffa nettiin.”

”Ehkä joo”, laiheliini nyökytti ja veti Carolinan oikeaa rintaa, sitten vasenta ja taas oikeaa puskien kapeaa lantiotaan kohti pyöreitä pakaroita.

Tällä kertaa kalu liukui sisään nopeammin. Ei helpolla vieläkään, mutta helpommin kuitenkin, hän mietti ja huomasi tuntevansa asiasta suurta tyytyväisyyttä. Hän, hintelä tietokonenörtti pyöreillä silmälaseilla ja pulkannarua muistuttavilla käsivarsilla, oli kesyttänyt allaan niiskuttavan lenkkeilijänaisen ja tämän tiukan pyllyreiän, saanut ne antautumaan itselleen, tunnustamaan hänet niitä ylempiarvoiseksi.

Hillitön voitonriemu mielessään hän laukesi ja nipisti vielä orgasmin hetkellä Carolinan nännejä, kuin viimeisenä muistuksena siitä, että oli jokaista istuen pissaavaa imettäjää parempi.

Vedettyään vehkeensä ulos ja puettuaan housut pikaisesti jalkaansa hän tömäytti Carolinan paljasta takapuolta kengällään. ”Sulla on seksikäs ja iso namipylly, isukki tykkäsi siitä tosi paljon.”

Pipopää nousi hänkin jaloilleen ja ojenteli selkäänsä sanoen: ”Jos isukille vaan sopii, niin voitaisiin mennä. Tekee nimittäin mieli ES:ssää ja xboxia.”

Pellavapää ja Pitkätissi

~

-Karsee haju, Linda sanoi. -Jos ei tästä tuu hedaria, niin ei mistään.

-Höpö, höpön. Täähän on vain maaseudun suloinen tuoksu; kukkia, heinää ja kotieläinten paskaa, Carolina vastasi katsellen sivuikkunasta ohitse viliseviä peltoaukiota ja siellä täällä viljavainoiden keskellä seisovia yksinäisiä latoja. Suuri osa niistä näytti olevan lähtökuopissaan, valmiina romahtamaan heti ensimmäisten syysmyrskyjen tullessa.

Maisema oli samaan aikaan kaunis ja ahdistava. Enemmän ahdistava. Kuka oikeasti kestäisi asua täällä? Keskellä loputonta korpea, kilometrien päässä naapureista ja sadan kilometrin päässä lähimmästä ostoskeskuksesta.

Ja Linda oli oikeassa: Haju oli iljettävä, etenkin tulikuumassa autossa, jonka ilmastointi toimi vain välillä ja silloinkin heikosti.

Carolina veivasi ikkunan kiinni ja ravisti toppinsa helmaa. Valkoinen puuvilla oli hiestä kosteaa ja liimautunut hänen vatsaansa.

Linda otti kojelaudalta kartan, levitti sen auki ratin päälle ja alkoi tutkia sitä otsa kurtussa.

-Älä sano, että me ollaan eksyksissä, Carolina huokaisi.

-Ei me olla eksyksissä.

-Hyvä, koska mä sanoin vain noin miljardi kertaa että otetaan mun isän GPS mukaan...

-Mä vaan en tiedä missä me nyt ollaan.

Carolina lopetti toppinsa tuulettamisen ja kääntyi katsomaan kaveriaan. -Eksyksissä siis. Sepäs hauskaa.

~

Linda pysäytti autonsa pienelle levennykselle tien laitaan. Soratien kuiva pöly kietoi heidät hetkeksi sisäänsä, mutta kun ruosteen värinen pilvi oli hälvennyt, he näkivät oikealla puolellaan loputtomiin jatkuvan metsän, vasemmalla taas heinäpeltoa heinäpellon perään ja pitkällä pellon keskellä yksinäinen maatilan.

-Ehkä me voitais kysyä tuolta, Linda sanoi nyökäten päätään rakennusten suuntaan. -Ajo-ohjeita tai jotain.

-Ei huono ajatus, muuten me haahuillaan täällä korvessa koko yö.

Linda avasi oven, astui ulos ja sipaisi hiukset silmiltään. Sitten hän kääntyi ja sanoi ovenraosta: -Mä hoidan tän. Kuten tiedät, nää sisäsiittoiset heinähatut syö munlaisen megabeiben kädestä. Hän vinkkasi Carolinalle silmää ja sulki oven, loikkasi ojan yli pellolle ja lähti kävelemään kohti pientä asuintaloa ja talon takana kohoavaa punaista latoa.

~

Carolina nosti aurinkolasit otsalleen, kaivoi kännykän taskustaan ja tarkisti kellonajan viidennen kerran. -Loistavaa, hän mutisi.

Lindan lähdöstä oli kulunut yli puoli tuntia. Toki Lindalla oli taipumus jäädä suustaan kiinni jos jonkinlaisten ihmisten kanssa, mutta liika oli liikaa. Etenkin nyt, kun heillä oli kiire. Festareiden alkua tuskin siirrettäisiin heidän ajovirheensä vuoksi, ja mikä pahinta, parhaat telttapaikat menivät aina ensimmäisenä.

Carolina valitsi Lindan numeron ja painoi puhelimen korvalleen, mutta samassa tämän valkoinen iPhone alkoi soittaa kojelaudalla Christina Aguileran "Your bodya".

-Todella loistavaa, Carolina huokaisi ja nousi autosta.

Muutamaa minuuttia myöhemmin hän seisoi maatilan pihassa katsellen sitä kädet lanteillaan ja suu mutrussa; lähes täysin kasvien peittoon jäänyttä traktorin rotiskoa, ruosteisia öljytynnyreitä ja sammaloitunutta pihakeinua, joka monen peltoladon tapaan näytti valmiilta kaatumaan kumoon ensimmäisen tuulenpuuskan tullessa.

Hän oli jo puoliksi menossa kohti asuinrakennuksen etuovea, kun ääni hänen takaansa sanoi: -Stop, typykkä.

Carolina säpsähti ja kääntyi nopeasti ympäri. Nähdessään vanhan, laihan miehen, jolla oli keppi kädessään ja piippu suupielessään, hän rauhoittui. Vanhus oli likainen ja hänen nokitahraiset kasvonsa kiilsivät hiestä, mutta hän oli myös harmiton. Perus turvenuija, kuten Linda voisi asian ilmaista.

-Päivää. Ja anteeksi häiriö, mutta mä etin mun kaveria, Carolina sanoi.

Vanhus nosti keppinsä ilmaan ja osoitti sen kärjellä ajotietä ja Lindan Mazdaa, joka erottui vain pienenä punaisena kuutiona vasten sen takana alkavaa kuusikkoa. -Nuori neiti, on parempi että lähdet nostelemaan nyt samantien.

-Mun kaveri tuli tänne yli puoli tuntia sitten kysymään ajo-ohjeita, Carolina sanoi, -eikä tullut takas autolle. Enkä mä mene minnekään, ennen kuin oon löytänyt Lindan.

-Minun poikani ei pidä tunkeilijoista, vanhus sanoi ja imi piippua posket lommollaan. -En minäkään sen paremmin, mutta toisin kuin poika, minä osaan olla ihmisiksi. Ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

Carolina katsoi vanhan miehen takana kohoavaa punaista rakennusta. Se oli kaiketi navetta tai talli tai joku muu vastaava -joku jossa kotieläimiä pidettiin. Sen pääty oli yhtä suurta pariovea ja sen sivuseinällä oli toinen ovi, paljon pienempi sellainen. Molemmat olivat kiinni ja molemmissa riippui ruosteinen munalukko. Hän käänsi katseensa takaisin mieheen. -Jos sä oot tehnyt Lindalle jotain, oot pahassa pulassa.

-Peijakkaan hikitissi, vanhus sähähti. -Mitä minä juuri sanoin? Häh? Kaiva vaikku korvistasi, pyllynkeikuttaja, sillä minä en tykkää turhan päiten toistella sanojani.

Carolina perääntyi. -O-onko sun poika tehnyt jotain?

-Äläs meuhkaa siinä. Korvat auki nyt, minä annan vinkin: Kirmaa nuo pitkät hikitissit heiluen takaisin autollesi, paina kaasu pohjaan ja älä katso taaksesi.

-Mähän en jätä mun kaveria tänne, Carolina huusi ottaen askeleen kohti vanhusta -Mä soitan poliisin, jos mun tarvii. Että siinä puolestaan sulle pieni vinkki.

Kun Carolina sulki suunsa ja jäi odottamaan vanhuksen vastausta, hän kuuli kuivan soran rapinaa selkänsä takaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kääntyä katsomaan, kuka tulija oli, koska äkkiä jokin kova ja tylppä iskeytyi hänen takaraivoonsa ja tiputti hänet tajuttomana maahan.

~

-Kopsista vaan. Sinä siis välttämättä halusit ne molemmat?

-Uhhuu.

-Mikäs siinä... Mutta mietinpä vain, että mistä niille säilytystila löydetään? Tuota pitkätissiä et ainakaan tuo taloon sisälle.

-Mhh...

-Noh, tee kuten parhaaksi näet... Sen verran kuitenkin sanon, että hae tuo autonrämä pois tienposkesta, ennen kuin joku nuuskiva paskiainen tulee etsimään näitä uusia ystäviämme, Pellavapäätä ja Pitkätissiä.

~

Linda heräsi karmivaan pääkipuun. Hän avasi hitaasti silmänsä ja näki hämärässä vain tumman puuseinän ja jotain, joka näytti suurelta heinäpaalilta. Hän yritti liikuttaa käsiään, mutta tajusi niiden olevan sidottu yhteen selkänsä taakse karhealla köydellä. Hän päästi kurkustaan vapisevan vaikerruksen huomaten samalla, että hänen suulleen oli sidottu paksu kangasrätti.

Hän vääntäytyi irvistellen istumaan ja katsoi itseään: Hänen t-paitansa oli poissa, samoin farkkushortsit. Hän oli alusvaatteisillaan ja yltä päältä kuivuneen kuran peitossa. Hän vaikersi taas ja koetti riuhtoa käsiään vapaaksi.

Yhtäkkiä Linda kuuli saranoiden narahduksen, sitten raskaiden askelten lähestyvää töminää. Hän jähmettyi kauhusta.

Hämärästä astui esiin järkälemäinen mies, joka pysähtyi aivan hänen eteensä. Miehellä oli yllään suuri ja risainen kaapu, jonka alkuperäistä väriä oli mahdoton arvata; nyt se oli kauttaaltaan paksun lian peitossa.

Miehen tummat hiukset olivat käsittämättömän likaiset ja sojottivat pystyssä takkuisina suortuvina. Hänen kasvonsa olivat liki valkoiset ja silmät vain hiilenmustat, ilmeettömät pisteet syvissä kuopissa. Kädessään mies roikotti kaksinkerroin taitettua vyötä.

Linda ravisti päätään ja veulasi leukojaan. Suurätti oli tiukalla eikä hievahtanutkaan.

Sanomatta sanaakaan mies iski Lindaa vyöllä vatsaan heti alushousujen vyötärönauhan yläpuolelle. Hämärässä tilassa kaikui kova pamaus, kun nahka pureutui Lindan ihoon.

Linda ulvoi kivusta, heittäytyi kyljelleen maalattialle ja käpristyi sikiöasentoon. Pakokauhu velloi hänen ylitseen kuin hyökyaalto. Missä helkkarin loukussa hän oli ja miten oli sinne joutunut? Entäpä Carolina, oliko hän yhä autossa?

Vyö vihelsi ja iskeytyi Lindan pakaroille. Kipu sai hanet mylvimään ja lihakset hänen puolialastomassa vartalossaan sätkimään.

Mies löi vielä kolmannen kerran, sitten hän laski kätensä ja astui taaemmas katselemaan, miten Linda riuhtoi köytettyjä käsiään ja kiemurteli tuskissaan kuin käärme.

Hätänsä keskellä Linda ei huomannut vanhempaa miestä, joka liittyi nuoremman seuraan. Ei ennen kuin tämä avasi suunsa:

-Jahas, meidän pikku blondiino on näemmä herännyt.

-Hhrrrhh...

Vanhus kyykistyi ja puristi Lindan niskaa niin kovaa, että nikamat rusahtivat. -Tiedätkös, pellavapää... siihen on syynsä, että me pojan kanssa asumme poissa muiden ihmisten silmistä. Täällä kaukana sinunlaistesi pienten pyllynheiluttajien näköpiiristä. Ja piru vieköön, pitkän aikaa meillä pyyhki vallan mainiosti. Poika viihtyi ja minä samoin.

Hän pakotti Lindan kaksin käsin vatsalleen kylmälle maalattialle ja istuutui hänen takareisilleen. -Katsos, pikkupylly, minun poikani on erilainen. Hän ei... miten sen muotoilisi... hän ei osaa aina käyttäytyä naisten seurassa. Ne teidän tissinne ja persereikänne ja pulleat pillunne hajuineen. Ne saavat hänet tolaltaan.

Nuorempi mies puuskutti ja pärski heidän takaanaan kuin vauhkoontunut hevonen.

-Huomaatko? Poikaparka on vallan hermostunut.

Linda nosti poskensa maasta ja nyökytti.

-Sinä ja tuo sinun keikkuva pikkuperseesi oli pojalle järkytys. Ja sitten, aivan kuin sinussa ei olisi ollut kylliksi päänvaivaa, se pitkätissinen kaverisi tuli paikalle.

Linda alkoi ulista. Oliko Carolina-parka samassa jamassa kuin hänkin; sidottuna ja ruoskittuna jossain tämän lannanhajuisen rotankolon uumenissa? Jos niin oli, apua ei ainakaan olisi tulossa.

Vanhus nappasi kiinni Lindan hiuksista, riuhtaisi hänet istumaan ja työnsi hänet selkä edellä päin paksua puista tukipylvästä. Nuori mies röhki heidän vieressään ja tamppasi kiihkeästi lattiaa.

-Älä välitä pojasta, se tykkää vähän pokkuroida, kun haistaa tussuvärkin, vanhus sanoi ja kiinnitti Lindalle kaulapannan ja sitoi pannan kiinni tolppaan samanlaisella köydellä, jolla hänen kätensäkin oli sidottu. -Tälläinen helkkarin kuuma päivä vielä. Saa katsos hameväen tussut hikoilemaan ja haju lisääntyy.

Vanhus taputti Lindan poskea ja suoristi selkänsä. Sen jälkeen hän nosti kätensä ylös stop-merkiksi. Nuorempi mies lopetti elämöintinsä, työnsi kielensä ulos ja jäi seisomaan paikoilleen läähättäen kuin läkähtynyt koira.

-Ei ole terveellistä pokkuroida näin kuumalla, vanhus sanoi. -Saat vielä jonkun kuolemantaudin sillä tavalla.

-Höööh, hööööh, höööh...

-Huilaa tovin aikaa ja ruoski sitten tämä haisulitussu. Minä käyn katsomassa sitä pitkätissistä, ei se maailmantappiin saakka voi nukkua.

~

Maakellariin johtava ovi oli matala, ja vanhus joutui kumartumaan mennessään siitä sisään. Hän laskeutui kiviportaat hyväntuulisesti vihellellen ja rummutellen portaiden ruosteista kaidetta rystysillään. Päivä oli ollut aivan liian kuuma ja tukahduttava hänen makuunsa; juuri sellainen, joka sai hänen nivelensä kolottamaan ja vei ruokahalunkin mukanaan.

Myös poika oli ollut aamupäivällä kärttyinen ja pitkästynyt. Eikä se sinänsä ollut mikään ihme; kukapa ei pidemmän päälle pitkästyisi tässä ränsistyneessä perslävessä, jossa ainoat seuralaiset olivat rotat ja rypäleen kokoiset sontakärpäset?

Mutta hiphurraa, naiset ja herrat. Niin vain kuin tyhjästä pihaan oli tullut vaalea tytönhempukka, joka ei ollut pelkästään haissut tussulta, vaan löyhkännyt siltä. Nuorelta ja tuoreelta pillureiältä.

Poika oli ilmiselvästi haistanut pillun jo siinä vaiheessa, kun punainen auto oli tehnyt äkkipysäyksen tienlaitaan. Sillä samalla sekunnilla tämän silmiin oli syttynyt innostuksen pilke, jota vanhus ei ollut nähnyt vuosikausiin.

Ja mikä parasta, innostus näytti olevan tarttuvaa lajia.

Vanhus seisahtui keskelle kellarin lattiaa, risti käsivarret vatsalleen ja katsoi nahkaremmeissä roikkuvaa naista, joka oli tullut paikalle ensimmäisen vanavedessä. Tämä tapaus oli erilainen kuin Pellavapää; tältä löytyi tissiä ja persettä kuin karjamarkkinoilta. Lisäksi tämä tapaus oli ollut suulasta sorttia. Nenäkäs pikku paskiainen, jonka hiestä kiiltävät tissit olivat heiluneet topin alla kuin laukkahevosen häntä.

Hän tutkaili Carolinaa, joka riippui vaakatasossa neljän remmin varassa, vatsa metrin verran kivilattian yläpuolella ja pää velttona roikkuen. Hän nappasi kiinni Carolinan leuasta ja nosti sen ylös.

-Kukkuu, Pitkätissi. Täällä maalla ei olla mitään vasemmistolaisia vätyksiä, eikä meillä ole tapana nukkua koko päivää.

Carolinan suulle oli sidottu samanlainen rätti kuin Lindallekin. Vanhus tarkisti nopeasti sen pitävyyden, kyykistyi ja konttasi Carolinan alle..

Toinen rinta oli pullahtanut osittain ulos topin kaula-aukosta, ja vanhus näki puolet laajasta vaaleanpunaisesta nännipihasta. Hän pudisti päätään. Poika ei missään tapauksessa pitäisi tuollaisista nännipihoista, mokomat nisät saisivat pojan hermostumaan.

-Arvon pitkätissillä on siis laajat nännipihat, hän murahti. -Sitä minä vähän arvelinkin.

Hän kömpi pois Carolinan alta ja huiski likaa housuistaan. Pojan oli pitänyt siivota kellari jo aikapäiviä sitten, mutta tässä talossa vanha sanonta: "Jos haluat jotain tehdyksi, tee se itse" piti kutinsa kerta kerran jälkeen.

Äkkiä Carolinan kurkusta kuului lyhyt korahdus ja hänen päänsä nytkähti. Vanhuksen kasvoille syttyi virne, joka paljasti hänen molemmat jäljellä olevat hampaansa.

-Neiti suvaitsi siis viimein herätä. Sepäs vasta ystävällistä. Hän astui lähemmäs, raotti Carolinan shortseja ja kurkisti niiden alle. -Aijai mikä perse. Kunnon pyöreä pullukka. Lämmittää tälläisen vanhan ukon sydäntä.

Hän veti kätensä pois ja shortsien vyötärönauha läiskähti vasten Carolinan alaselkää. Carolina ynähti kivusta ja alkoi nytkyttää vartaloaan.

-Sait perseestä täydet pisteet, Pitkätissi. Ikävä kyllä minulla on myös huonoja uutisia, vanhus sanoi ja työnsi kätensä Carolinan alle ja tökkäsi topin alta törröttävää rintaa. -Nämä tissit nimittäin. Poika ei pidä tälläisistä. Sinuna toivoisin hartaasti, ettei hän pullauta näitä löllyköitä kokonaan ulos, koska silloin niille käy kalpaten.

Carolina oli nyt täysin hereillä ja rimpuili kaikin voimin. Hänen vartalonsa heilui puolelta toiselle mustien nahkahihnojen varassa ja kellarin katosta ropisi laastipölyä hänen hiuksilleen ja selkäänsä.

-Siinäpähän venkoilet, vanhus käkätti. -Noilla hihnoilla on taltutettu astutettavia tammoja niistä päivistä saakka, kun meikäpojan kivekset vielä odottelivat laskeutumistaan, joten luulenpa niiden kestävän yhden isonännisen lehmänkin.

Sen sanottuaan vanhus kääntyi ja käveli portaisiin ja katosi hetkeä myöhemmin matalasta oviaukosta, jonka hän sulki ja lukitsi perässään.

~

Tullessaan takaisin latoon vanhus näki juuri sen, minkä oli odottanutkin näkevänsä; Pellavapää oli alaston ja hänen vartalonsa oli täynnä punaisia vyönjälkiä. Niitä oli hänen vatsallaan, reisillään, rinnoillaan ja suurella todennäköisyydellä jopa jalkovälissään.

Viimeistä kohtaa vanhus ei voinut varmistaa omin silmin, sillä poika oli asettunut nelinkontin Lindan jalkojen väliin, nostanut hänen pohkeensa harteilleen ja haudannut päänsä hänen haaroihinsa.

Vanha mies ei voinut kuin nauraa. -Tupsuako täällä haistellaan ja maistellaan? Kaupunkilaistytön tupsua vieläpä, oikein viiden tähden herkkua.

Poika mylväisi.

-Maistele sinä vain kaikessa rauhassa, vanhus sanoi ja istuutui puiselle jakkaralle ladon seinän viereen ja kaivoi piipun paitansa taskusta. -Onhan tässä aikaa.

Poika nosti päätään ja mylväisi uudestaan. Vanhus näki nyt Pellavapään jalkovälin ja huomasi oletuksensa osuneen oikeaan; tytön karvattomat häpyhuulet olivat nekin saaneet maistaa vyötä.

~

Oli jo yö, kun he laskeutuivat alas kellarin kapeita kiviportaita. Vanha mies edellä ja nuorempi heti hänen takanaan. Vanhus haistoi pojan hengityksessä emättimen ja haju oli hänelle mieliksi. Pojan henkinen hyvinvointi oli askarruttanut häntä viimeisten vuosien aikana niin monena yönä, että tämä parivaljakko... nämä kaksi istuen kuseksivaa perseenkeinuttajaa, olivat tulleet kuin taivaan lahjana.

Se, mikä vanhusta nyt askarrutti, olivat kellarissa viruvan nirppanokan rinnat. Ne suuret, hiestä kiiltävät löllykät ja vaaleanpunaiset nännipihat niiden päissä.

Portaiden alapäässä vanhus pysähtyi ja koputti pojan rintaa nyrkillään. -Oletkos siivosti?

-Mrhh.

-Tämä tyttö on erilainen kuin se ladossa oleva.

-Hmmmh?

-Katso itse, mutta älä meuhkaa. Täällä on huono ilma, huonoksi keuhkoille. Ei hyvä paikka pillastua.

Vanhus astui sivuun ja poika käveli hänen ohitseen selkä kyttyrällä ja kädet painettuina tiukasti vasten reisiä. Päästyään remmeissä roikkuvan ja enää vain hyvin vaisusti nytkivän Carolinan luo hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan vanhusta olkansa yli.

-Kurkkaa sen pyllyä, vanhus kehotti.

Carolina tunsi kylmän ja kovan kämmenen asettuvan paljaalle ihokaistaleelle toppinsa ja shortsiensa väliin. Käsi sukelsi levynä shortsien alle ja etusormi koukistui tunnustelemaan hänen peräaukkoaan.

Karhea sormi työntyi hänen sisäänsä ja vetäytyi välittömästi ulos. Carolina puristi kätensä nyrkkeihin ja vinkui.

-Maista sitä, vanhus kehotti. -Ahmi sitä, kuten lihaisaa kinkkua ahmitaan. Ei sitä joulupöydässäkään sormilla kopeloida.

Nuorempi mies, jonka ikää oli liki mahdonta arvioida hänen ilmeettömiltä, posliininukkemaisilta kasvoiltaan, murahti ja riuhtaisi Carolinan shortsit ja alushousut reisille. Hänen vaalea takapuolensa oli nyt ilkosen alaston.

Vanhus portaiden luona taputti käsiään. Poika murahti jälleen ja painoi kasvonsa Carolinan pakaravakoon.

Carolinan lihakset kiristyivät ja hän ulvoi vasten kuolan kastelemaan suurättiä. Miehen kuuma, karhea kieli nuoli hänen peräaukkoaan ja työntyi hänen sisäänsä. Terävät kulmahampaat raapivat hänen pakaroitaan.

Poika jatkoi pitkän aikaa, mutta lopulta hän nosti kasvonsa ylös ja jäi seisomaan lipoen huuliaan ja pidellen kaksin käsin kiinni Carolinan pakaroista. Vanhus tuli hänen luokseen ja ojensi hänelle vyön.

-Se on kaunis pylly, mutta se tarvitsee tätä.

Poika pärskäisi ja tömisti jalkojaan.

Ensimmäinen sivallus osui oikeaan pakaraan ja jätti sen pintaan leveän punaisen naarmun. Toinen sivallus osui vasempaan, kolman niiden väliin. Neljäs osui poikkisuuntaisesti molemmille pakaroille, samoin viides. Kun vyö läiskähti kuudennen kerran Carolinan avuttomalle takapuolelle, hänen päänsä retkahti voimattomana alas ja hän virtsasi.

-Se on kusta, vanhus vastasi kysymykseen, jota kukaan ei ollut esittänyt. -Se meni ja kuseksi meidän kellariimme. Lattialle, jonne meidän pitäisi tuoda perunoita.

Poika kumartui katsomaan kirkasta lammikkoa Carolinan alla. -Mrrhh. Äää--

Äkkiä tuli hiirenhiljaista. Vanhus tiesi välittömästi mistä oli kyse ja astui taaemmas. Kellarin katossa riippui yksi ainoa hehkulamppu, mutta pojalla oli tarkka näkö. Poika oli havainnut typykän tissit.

Vanhus kuuli kankaan repeytyvän ja sitä seuraavan karjahduksen. Hän perääntyi toisenkin askeleen, ennen kuin sanoi: -Äläs nyt pillastu. Isoissa tisseissä ne nisätkin ovat monesti isot. Olethan sinä sen karjamarkkinoilla nähnyt.

Poika oli mennyt kokonaan Carolinan alle ja asettunut selälleen lattialle. Hän ojensi kätensä ylös ja nappasi vapaina roikkuvat rinnat otteeseensa.

Carolina, joka oli hetkeksi menettänyt tajunsa, virkosi samalla hetkellä ja alkoi mylviä.

Poika nipisti nännit kynsiensä väliin, venytti niitä ja väänsi niitä ympäri.

-Vilustutat vielä itsesi, jos siellä kylmällä lattialla alat lypsää, vanhus sanoi jämäkästi, mutta harvinaisen tietoisena siitä, että moiset varoittelut kaikuivat kuuroille korville. Poika oli aikoinaan halunnut oman lehmän ja hän oli sanonut siihen pyyntöön jyrkän ein.

Nyt näytti siltä, että pojan toive oli toteutunut, ja tämä aikoi ottaa ilosta kaiken irti.

Carolina haukkoi henkeä. Hän tunsi rintojensa venyvän ja vääntyvän. Tuntui kuin hänen nänninsä olisivat olleet petoeläimen hampaissa. Yhtäkkiä hän oli varma -varma siitä, että saastainen mies, jota vanhus kutsui pojakseen, aikoi todella repiä irti hänen rintansa. Repiä ne pois ja syödä ne kitaansa. Hän pissasi taas, mutta tällä kertaa hän ehti pyörtyä jo ennen sen tuloa.

~

Vilunväreet kulkivat pitkin Lindan paljasta selkää, joka nojasi vasten puista pylvästä. Hän oli nukkunut tai ollut tajuton, oli mahdotonta sanoa kumpaa ja miten kauan. Paikka, jossa hän virui, ei enää ollut hämärä vaan pimeä.

Se pilaantuneen lihan hajuinen hirviö, joka oli ruoskinut hänet kuin eläimen, oli poissa ja se oli hyvä. Linda koukisti jalkansa ja yritti päästä seisaalleen. Kaulapanta oli tiukalla, samoin tolppaan sidottu köysi, mutta lopulta hän kuitenkin onnistui. Häntä huimasi ja hänen vartalonsa vapisi kauttaaltaan.

Hän räpytteli silmiään ja antoi itselleen muutaman hetken aikaa rauhoittua. Se ruoskaa heiluttanut elukka, joka oli nuollut häntä ja ajanut hänen haarovälinsä paljaaksi kuivana sillä kammottavalla veitsellä, tulisi jossain vaiheessa takaisin. Se oli varmaa. Mutta vieläkin varmempaa oli se, että sitä ennen hänen oli päästävä pakenemaan.

Yhtäkkiä hänen silmiinsä osui jokin, joka lepäsi lattialla keltaisten heinänpätkien ja kuivuneen mudan seassa. Linda tunsi sydämensä jättävän väliin ainakin kolme lyöntiä.

Varovaisesti, hengitystään pidätellen hän hivuttautui takaisin istumaan ja ojensi jalkaansa, kunnes hänen varpaansa koskettivat sitä, mikä lian seasta pilkotti.

~

Vasemman nännin päähän ilmestyi pieni, kirkas maitopisara, joka tipahti nänniä repivän miehen kaulalle. Mies parahti kuin olisi laskenut kätensä kuumalle hellanlevylle.

-Mitä nyt? vanhus kysyi. -Liikaa tissiä, niinkö? Liikaa hölksyvää lehmän utaretta? Tahdotko jo nukkumaan?

-Mmmmmrrrrrhtooaa!

-Ma- maitoako? Sehän on-- Vanhus painoi kämmenen suulleen. Hän ei enää tiennyt mitä sanoa. Tämä päivä näytti tarjoavan yllätyksiä yllätysten perään. Aivan liikaa hänen ikäiselleen ukolle, jolla oli vaikealuonteisen jälkikasvun lisäksi murheenaan korkea verenpaine ja puolenkymmentä muuta vaivaa.

Toinen maitopisara kirposi nännille. Tällä kertaa Carolinan rintoja vetelevä mies osasi odottaa sitä ja väistyä, ennen kuin se tippui alas.

-Utareet, vanhus puuskaisi kämmenensä takaa. -Olisihan se pitänyt tietää, kun näin sen nisän.

Hän laski kätensä alas ja kakaisi kurkkuaan. Sitten hän käveli pojan ja hihnoissa tajuttomana riippuvan Carolinan luo ja sanoi: -Rankaise tätä helkkarin Pitkätissiä.

~

Linda raotti pientä, yläreunastaan kaarevaa ovea ja kurkisti sisään. Hän näki kiviportaat ja niiden alapäästä hehkuvan keltaisen valon. Sydän hänen rinnassaan hakkasi kuin moukari ja hänen polvensa tutisivat pelosta.

Hänen aivonsa huusivat väsymättä yhtä ja samaa: Hae poliisi, hae poliisi, hae poliisi.

Mutta ei, sitä hän ei voinut tehdä. Hän ei voisi jättää Carolinaa sen mädäntyneen kammotuksen armoille. Sitäpaitsi auto oli kadonnut ja matka jalkaisin lähimpään naapuriin veisi tunteja... hitto, tässä pimeydessä se voisi viedä koko yön. Yön, jonka jälkeen Carolina-parka olisi mennyttä kalua.

Linda katsoi veistä, jonka oli löytänyt ladon lattialta satumaisella tuurilla ja jolla oli leikattu hänen häpykarvansa ja nyt myös hänen käsiään pidelleet köydet. Se oli pitkä ja kohtalaisen terävä, mutta silti se ei ollut riittävä ase kahta miestä vastaan.

Alhaalta kellarista kuului huuto, joka sai Lindan niskavillat jäykistymään: -Rankaise kunnolla, rankaise niitä velttoja vellipusseja!

Linda tiesi mistä oli kyse: Se vanha kuvotus oli usuttanut nuoren kuvotuksen Carolinan rintojen kimppuun. Hän kyykistyi ja pystyi vain vaivoin pitämään oksennuksen sisällään.

Lopulta Linda nousi ylös pitäen tukea ovenpielestä. Silloin hän huomasi kehikkopuun olevan vain puoliksi kiinni. Hän tarttui siihen kaksin käsin ja kiskoi minkä ikinä pystyi.

~

Paksu laudanpätkä jysähti vanhuksen ohimolle. Hän älähti, katsoi Lindaa hämmästynyt ilme kasvoillaan ja rojahti lattialle.

Linda astui hänen ylitseen pidellen lankkua olallaan kuin pesäpallomailaa. Nyt hän näki tajuttoman Carolinan, joka riippui velttona raajoihinsa kiinnitetyissä hihnoissa. Hän näki myös kuvotuksen, joka makasi selällään Carolinan alla ruosteiset tongit käsissään.

-Mun kaverin tisuihin ei tuollainen yökötys koske! Linda kiljui. Adrenaliini oli vienyt ainakin hetkellisesti pelon mennessään, ja hän huitaisi miestä lankulla.

Isku osui miehen olkavarteen ja sai hänet mylvimään ja pärskimään niin, että sylkipisarat roiskuivat Lindan paljaille säärille.

-Ylös paskiainen! Jätä Caron tisulit rauhaan! Linda huusi.

Mies irvisti ja sähisi hänelle. Linda löi uudestaan. Lankku kolahti miehen kylkiluihin.

-Äääärrr!

Mies kiepsahti kontilleen ja syöksyi kohti Lindaa, mutta silloin hänen kenkänsä osui pieneen maitolammikkoon ja luiskahti hänen altaan. Linda puristi silmänsä kiinni ja humautti miestä vielä kerran. Tällä kertaa osuma oli täydellinen.

Mies ei huutanut eikä edes voihkaissut, vaan lysähti välittömästi lattialle ja jäi makaamaan vatsalleen liikkumattomana kuin kivi.

Linda perääntyi ja miltei kompastui ensin kolkkaamaansa mieheen, mutta onnistui pitämään tasapainonsa. Hän tiputti lankun käsistään ja loikkasi Carolinan luo ja avasi kädet täristen tämän siteet.

-Caro, hei Caro, hän niiskutti. -Herää... Meidän pitää mennä... Nyt heti... Muuten ne... ne... aikoo... sun ti-ti-tissejä.

Carolina yskäisi ja raotti silmiään. Linda puristi hänen kättään.

-Tuu äkkiä... Pian nyt.

Carolina nousi kompastellen jaloilleen. -Missä me... ollaan? Mun rintoihin sattuu... Auh...

Linda otti kiinni hänen ranteestaan ja suukotti hänen mustelmien ja ruhjeiden värittämiä rintojaan. -Nyt, Caro! Meidän pitää mennä nyt.

He nousivat kellarin portaat peräkanaa ja juoksivat käsi kädessä pihan poikki heinäpellolle. Täysikuun kelmeässä valossa heidän alastomat, kuritetut vartalonsa hohtivat maidonvalkoisina.