1.
Navetan
sivuovi aukesi ja kesätyöntekijäni astuivat ulos heinäkuiseen
auringonpaisteeseen. Etummainen heistä, Jere nimeltään, oli jo
laittanut tupakan hampaidensa väliin ja taputteli nyt farkkujensa
taskuja etsien tikkuaskiaan. Sitten hän huomasi minut pyykkitelineen
luona ja virnisti tervehdykseksi. Tommi seurasi hänen kannoillaan ja
pureksi tapansa mukaan kynsiään. Mokoma jyrsijä.
-Tuliko
työt tehtyä? minä kysyin. Kello ei voinut olla vielä edes puolta
kahta, ajattelin mielessäni. Viidenkymmenen lehmän lypsäminen oli
aikaa vievää hommaa, vaikka tilallani olikin nykyaikainen (ja
tuhottoman kallis) lypsykone. Sen verran aikaa vievää, etten ollut
osannut odottaa sen valmistumista vielä pariin tuntiin.
-Ei
tullut, Jere vastasi. Hän sytytti tupakkansa, tiputti tikkuaskin
takaisin taskuunsa ja lähti kävelemään minua kohti se tyhmä
virne edelleen huulillaan. Tommi lähti hänen peräänsä
peukalonkynsi hampaissaan.
-Ei?
Maitoauto tulee puoli viideltä, kuten takuulla tiedätte, senkin
taulapäät. Siihen mennessä pitää olla valmista.
Jere
tuli lähemmäs ja pysähtyi nurmikolle laskemani pyykkikorin eteen.
Hän tutkaili hetken korissa olevia vaatteita niillä hiilenmustilla
ja pienillä silmillään. Sitten hän siirsi katseensa minuun.
-Puoli
viideltä valmista, hän mutisi. -Joka ikinen päivä sitä samaa
paskaa: Raahaa ensimmäinen lehmä lypsykoneelle ja kiinnitä
imusuppilot sen tisseihin. Paina nappia ja odota kunnes kone on
tehnyt työnsä. Raahaa lehmä takaisin pilttuuseensa ja hae toinen
lehmä ja kiinnitä suppilot sen tisseihin ja paina nappia.
-Tissejä,
tissejä, tissejä, Tommi sanoi peukalo suussaan. -Alkaa pikkuhiljaa
vituttaa tää homma ja noiden lehmien tissit.
-Utareet.
Lehmillä on utareet, minä korjasin, vaikken ihan tiennyt miksi. Se
millä nimellä luupäiset kesätyöntekijäni niitä kutsuivat, oli
maailman pienin murhe. Siitä huolimatta lisäsin vielä: -Ja
naisilla on rinnat. Tissi on halventava sana.
Tommi
otti peukalon suustaan ja katsoi t-paitani etumusta. -Ahaa. Mitkä
sulla on?
-Idiootit.
Lopettakaa jo tuo pelleily, minä kivahdin. -Suksikaa takaisin tuonne
navettaan ja lypsäkää joka ikinen lehmä. Älkää pakottako minua
soittamaan työnvälitystoimistoon.
-Joka
ikinen lehmä? Jere sanoi. Hän tiputti tupakan nurmikolle ja
tamppasi sen sammuksiin lenkkarillaan. -Sopiihan se. Aloitetaan
vaikka tämän maatilan suurimmista, läskeimmistä ja roikkuvimmista
tiss... tarkoitan utareista.
Tajusin
yhtäkkiä mitä oli tapahtumassa, mutta liian myöhään. Jere
loikkasi pyykkikorin yli kimppuuni ja nappasi kiinni ranteistani.
Kirkaisin säikähdyksestä, mutta ennen kuin ehdin huutaa apua,
Tommi oli tullut kaverinsa avuksi ja painanut lannanhajuisen kätensä
suulleni.
Jere
kiepautti minut ympäri, väänsi ranteitani ja pakotti minut
vatsalleni maahan. Hän kyykistyi ja kuiskasi korvaani: -Odotan
suurella innolla sitä, miltä tuollainen tärkeilevä paksuperse
näyttää kytkettynä siihen saakelin tissi-imuriin.
Tommi,
joka piteli yhä toista kättään suullani, kaivoi taskuaan ja otti
sieltä kerän sinistä narua. Hän ojensi narun Jerelle, joka sitoi
ranteeni nopeasti yhteen. Sitten hän istuutui hajareisin
pakaroilleni, otti kiinni nilkoistani ja sitoi myös ne. Olin nyt
liikuntakyvytön ja kahden hulluksi heittäytyneen apupojan armoilla.
Jere
nousi ylös, liu'utti kätensä kainaloideni alle ja tempaisi minut
ylös kuin perunasäkin. Näin Tommin kädessä nyt hopeanvärisen
teippirullan ja tiesin heti mitä oli luvassa.
-Tuki
tämän emakon lärvi, Jere komensi ja potkaisi minua polvella
takapuoleen. Isku teki kipeää ja parkaisin. Samalla takaraivoni
tömähti päin Jeren leukaa. -Ai saakeli, hän sähisi ja potkaisi
takapuoltani uudelleen.
Tommi
repäisi teippirullastaan etusormen mittaisen palan ja painoi sen
huulilleni. Aloin ravistaa päätäni. -Mmppff!
-Laita
vielä toinen, Jere sanoi olkani yli ja iski polvensa kolmannen
kerran pakaroilleni. -Tämä lehmä saa oppia pitämään turpansa
tukossa.
Kun
Tommi oli painanut suulleni toisenkin palan paksua, liimanhajuista
teippiä, Jere nosti minut olalleen ja lähti kävelemään kohti
navetan ovea, jonka pojat olivat tullessaan jättäneet auki. Minä
rimpuilin ja ulisin ja vääntyilin minkä ikinäkin pystyin, mutta
tuloksetta. En voinut kuin odottaa, mitä tuleman piti.
Navetan
länsiseinustalla, jossa lypsykone surisi hiljakseen tyhjäkäynnillä,
minua odotti outo ja kammottava näky: Pojat olivat raahanneet koneen
eteen kaksi suurta heinäpaalia ja asettaneet niiden välille pitkät
metalliset tikkaat, kuin sillaksi ikään. Nähdessäni heidän
rakennelmansa minä lopetin rimpuiluni ja aloin uikuttaa
lohduttomasti.
-Taisit
hoksata mihin tarkoitukseen tuo pikku viritelmä on, Jere naurahti
taputtaen potkujen jäljiltä kipeitä pakaroitani. -Ihan ikioma
lypsypeti sinulle ja sinun paksuille ja heiluville maitosäkeillesi.
-Mmmmf!
-Justiinsa
niin.
Jere
tiputti minut olaltaan kuin koulurepun. Navetan pölyinen ja
rutikuiva lattia pöllähti takapuoleni osuessa siihen. Mourusin
kivusta, mutta pojat eivät tunteneet sääliä; he tarttuivat minuun
kiinni ja nostivat minut vatsalleni tikapuille.
Jere
kumartui ja katsoi rintojani, jotka pullottivat kahden astinpuun
välistä. -Eiköhän päästetä nämä läskisäkit vapaiksi.
-Todellakin,
Tommi nauroi. Hänen kädessään ei enää kiillellyt teippirulla,
vaan pieni perhosveitsi. Hän laskeutui polvilleen ja hivutti itsensä
suoraan alleni. Kauhu salpasi hengitykseni.
Kylmä
terä viilsi paitaani ammottavan viillon, sitten sen kärki tunkeutui
rintaliivieni väliin ja katkaisi niiden kaarituen. Kupit lennähtivät
sivuun kuin saluunan ovet ja paljastetut rintani valahtivat alas.
Tommi läimäytti niitä kämmenellään ja sanoi: -Kivat löllykät.
Jere
katsoi minua. Hänen kasvoillaan oli taas se vastenmielinen virne.
Hän sipaisi poskeani ja nipisti nenääni. -Missä ne uhmakkaat
puheet nyt on, riipputissi? Ihanko tosissaan meinaat soittaa
työkkäriin ja valittaa meistä?
-Nnngghh...
-Hei
Jere, Tommin huvittunut ääni sanoi alapuoleltani. -Tuu vittu
katsomaan näitä.
Osasin
aavistaa mitä ”näitä” tarkoitti jo ennen kuin tunsin Tommin
kämmenen asettuvan vasten vasenta rintaani.
-Sillä
on ihan älyttömän kokoset nännipihat.
Jere
hellitti nenästäni ja silitti hiuksiani katsoen minua tiukasti
suoraan silmiin. -Ai niinkö...
Tommin
peukalo alkoi hangata nänniäni. -Tuu nyt katsomaan näitä.
Oikeesti hei.
Jere
vinkkasi minulle silmää ja kyykistyi. Hetken ajan oli täysin
hiljaista lukuunottamatta vieressämme hiljakseen surisevaa
lypsykonetta. Sitten hänen päänsä pomppasi ylös ja hänen
kätensä tarrasi hiuksiini tukistaen niitä rajusti. Uikutin kivusta
ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani.
-Tietkö
mitä? Sivistyssanakirjassa pitäisi olla kuva noista sun nänneistä,
hän sanoi, -kohdassa ”aivan vitunmoiset nisät”.
Myös
Tommin pää nousi ylös. -Mä en edes tiennyt, että lautasantenneja
saa lauantaimakkaran värisinä.
Solvaus
sai molemmat pojat repeämään sekopäiseen nauruun, joka tuntui
jatkuvan loputtomiin. Kesti minuutteja, ennen kuin he rauhoittuivat
ja jatkoivat sitä mihin olivat ryhtyneet.
Jere
käveli lypsykoneen luo, otti käsiinsä kaksi letkujen päässä
roikkuvaa metallista imusuppiloa ja palasi ne mukanaan luokseni. Hän
vinkkasi minulle silmää ja laskeutui polvilleen.
Tommi,
jolle olin kesän alussa opettanut lypsykoneen käytön, oli sillä
välin asettunut käyttöpaneelin eteen ja katseli nyt sen monia
säätönuppeja ja nappuloita kulmat kurtussa ja suu puoliksi
avoinna. Mokoma ääliö, minä ajattelin nieleskellen
kiukkuani, kaksi kuukautta töissä, eikä idiootti vieläkään
osaa.
Yhtäkkiä
hänen ilmeensä kirkastui ja hän siirsi etusormensa vihreälle
nappulalle paneelin vasemmassa yläkulmassa. Hän painoi sitä ja
koneen moottori lisäsi kierroksia.
-No?
Jere huusi altani. -Joko se imee? Laitanko nämä kiinni?
-Venaa
vähän.
Taas
Tommi pysähtyi miettimään, mutta tällä kertaa vain pieneksi
hetkeksi. Hän napsautti kahta katkaisijaa ja rivi vihreitä
merkkivaloja rävähti palamaan. Koneen moottori ei enää surissut
vaan jylisi.
-Kytke
kiinni! hän huusi nostaen kädet torveksi suulleen.
Jere
nuolaisi oikeaa nänniäni ja nipisti vasenta terävillä kynsillään.
-Kuulitko? hän huusi minulle. -Se on menoa nyt, neiti
Lauantaimakkara.
Tunsin
pyöreän, jääkylmän metallin vasten rintaani. Kuului lyhyt tsupp,
kun voimakas alipaine imaisi nännini
suppiloon. Ulvoin kivusta ja häpeästä, sidotut raajani
nytkähtelivät ja kramppasivat. Jere lutkutti vapaata nänniäni
suussaan kuin nälkään nääntyvä pikkulapsi.
-Laita toinenkin
kiinni, Tommi huusi koneen luota.
-Joo,
joo, Jere vastasi ja puraisi vielä nänniäni. Sen jälkeen hän
asetti toisenkin suppilon paikoilleen ja minä kuulin altani tutun
äänen: tsupp.
Kipu oli karmiva;
tuntui kuin ihoni olisi ollut repeämispisteessä ja kuin tuhat
pientä ja terävää neulaa olisi pistellyt nännipihojani. Ravistin
päätäni ja nytkytin sidottuja käsiäni, vatsaani kouristi ja
kyynelten sumentamissa silmissäni vilkkui tähtiä. Pissasin
housuihini. Kaiken aikaa kuulin poikien äänen, mutta hyvin etäisenä
ja hyvin hiljaisena: ... lehmä... nisäkäs... nokkava...
riipputissi... kusi... housuun... lauantai... makkara... lautas...
Vasta paljon
myöhemmin, kun navetan länsiseinustan pienistä ikkunoista paistava
ilta-aurinko osui silmiini, menetin tajuntani.
2.
Herätessäni olin
yhä tikapuilla, mutta työhousuni oli vedetty alas polvitaipeisiin
ja takapuoleni peittona olivat enää pelkät pikkuhousut. Lypsykone
oli sammutettu ja navetassa oli hyvin hämärää, melkein
säkkipimeää.
Vedin syvään
henkeä ja räpyttelin silmiäni, nytkytin ranteitani, jotka olivat
yhä ja edelleen tiukasti nipussa samoin kuin jalkanikin. Kuulin
alapuoleltani pehmeän lässähdyksen ja ymmärsin, että rintani oli
vapaat. Ynähdin ja nostin leukaani. Tikapuiden puolat tekivät
kipeää, yritin kääntyä kyljelleni. Rintani heilahtivat ja
lässähtivät uudelleen yhteen. Yhtäkkiä kuulin takaani askeleet.
Sitten matalan äänen.
-Minulla on sinulle
pieni salaisuus.
-Yymmhh...
Kämmen laskeutui
pakaralleni ja nipisti sitä. -Sellainen salaisuus, joka jää meidän
kahden välille.
-Ummhh.. uuu...
-Osaatko sinä pitää
salaisuuksia... Isotisu? Kynnet kiristivät otettaan pakarastani.
-Nyökytä kiltisti, tai kynsin ja raatelen tämän pullean pyllysi.
-Mmmmfff! Nyökytin
päätäni niin kovaa kuin saatoin. Kynnet hellittivät lihastani ja
Tommi astui eteenpäin niin, että saatoin lopulta nähdä hänet.
-Se salaisuus, hän
sanoi melkein kuiskaten, -on se, että sinä kiihotat minua... sinä
ja sinun isot, heiluvat lehmäntissisi ja tuo paksu takapuolesi ja se
pullea ja pehmeä pikku karvapillusi... Suoraan sanoen ne ajavat
minut hulluksi.
Tommin vasen käsi
liukui pitkin poskeani, samalla oikea työntyi tikapuiden alle ja
tarttui rintaani vetäen sitä hellästi alaspäin. Ynähdin ja
pudistin anellen päätäni. -Mmmhh... mmmh...
-Jere pitää sinua
tismalleen samanlaisena lehmänä kuin nuo noissa pilttuissaan, Tommi
sanoi vedellen rintaani, -ja lehmähän sinä toki oletkin, mutta...
ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.
Hän
hellitti rinnastani ja taputti käsiään tomerasti yhteen. -Mutta,
neiti Lauantaimakkara, huomenna on taas työpäivä, joten hoidetaan
tämä homma loppuun ja lähdetään sen jälkeen hyvin ansaituille
yöunille.
Tommi
astui askeleen kauemmas minusta. Vasta nyt näin hänet kokonaan;
Karhu-olutta mainostavan mustan t-paidan ja likaiset farkut, joiden
sepalus oli auki. Hän heilutti lantiotaan ja farkut putosivat
alemmas paljastaen hänen valkoiset reitensä. Niiskutin ja pudistin
päätäni.
Hän
potki farkut pois jaloistaan ja käveli ohitseni ja kiipesi
heinäpaalille, jonka päällä jalkateräni olivat. Tiesin mitä hän
oli tekemässä, mutta toivoin hartaasti olevani väärässä.
Hän
asettui nelinkontin, konttasi päälleni ja laskeutui makuulle.
Tunsin hänen erektionsa vasten pakaroitani. Hänen hengityksensä
pihisi, kun hän sanoi korvaani: -Kun sinulla oli taju kankaalla,
minä imin sinun höllyviä utareitasi. Minä vedin pikkuhoususi alas
ja haistelin haarojasi kuin koira. Minä imin keuhkoni täyteen sinun
tussusi hajua ja pidättelin hengitystäni kunnes silmissäni näkyi
tähtiä. Ja arvaapa mitä, Lauantaimakkara? Minua kiihottaa tieto
siitä, että happi joka kulkee suonissani haisee sinun karvaiselta
vitultasi.
Tommi
repäisi alushousuni pois ja heitti ne navetan lattialle. Hän
levitti pakaroitani ja ohjasi kalunsa kärjen niiden väliin.
-Peppureikään
ja ilman voitelua, Lehmä. Niinhän sinä haluat.
Räjähtävä
kipu kulki pitkin selkärankaani ja sai minut miltei pyörtymään
uudelleen. Tommin paksu ja kova kalu survoi tiensä peräaukkooni
kuin kivipora. Hän puristi niskaani ja haukkasi olkapäätäni.
Jokaikinen lihas vartalossani pingottui äärimmilleen.
-Perseraiskaus
kuivana... hän läähätti työntyen yhä syvemmälle sisääni.
-Ammu minulle, löllykkätissi, ole kesätyöpojulle mieliksi.
Hän
nosti lantiotaan ja hänen kalunsa vetäytyi ulospäin, kunnes enää
terska oli sisälläni. Sitten hän jäi paikoilleen ja toisti
käskynsä: -Sano ammuu, kuten kiltin Isonisän kuuluu. Ote
niskastani kiristyi. Kuulin nikamieni rusahtelevan. -Tottele.
Veulasin
leukojani ja haukoin henkeä. Kipu oli sietämätön. Tommi puraisi
korvalehteäni ja työntyi jälleen syvemmälle sisääni.
-Nyt,
lehmätisu. Ammu minulle nyt.
Niskanikamani
rusahtivat. Koko vartaloni tärisi. Yritin ammua: -Mhuh-muuhh. Se oli
säälittävä yritys, mutta se kelpasi.
-Noin...
juuri noin... Tommi läähätti korvaani. Hänen karhea leukansa
hankasi vasten olkaani. -Hyvä tyttö, hyvä lehmä.
Kuuma
sperma syöksyi suoleeni. Tommi läimäytti poskeani ja tukisti
hiuksiani. Sitten hän veti kalunsa ulos, pyyhki sen kärjen
pakaroihini ja peruutti pois päältäni huohottaen ja puuskuttaen.
Hän
hypähti alas heinäpaalilta ja veti boxerinsa ylös. Näin hänen
kädessään taas sen saman veitsen, jolla hän oli aikaisemmin
paljastanut rintani. Vinguin ja ulisin, puristin silmäni kiinni ja
ravistin päätäni. Tässäkö oli minun loppuni?
Tommi
työnsi veitsen kärjen ranteideni väliin ja katkaisi narun, sitten
hän tarrasi niskaani ja sanoi: -Oman etusi vuoksi olisi parempi
pitää turpa tukossa näistä jutuista... Muuten leikkaan ensi
kerralla jotain ihan muuta.
Nyökkäsin
päätäni. Tommi irroitti otteensa.
-Fiksu
tyttö, hän sanoi.