Neiti Lauantaimakkara

1.

Navetan sivuovi aukesi ja kesätyöntekijäni astuivat ulos heinäkuiseen auringonpaisteeseen. Etummainen heistä, Jere nimeltään, oli jo laittanut tupakan hampaidensa väliin ja taputteli nyt farkkujensa taskuja etsien tikkuaskiaan. Sitten hän huomasi minut pyykkitelineen luona ja virnisti tervehdykseksi. Tommi seurasi hänen kannoillaan ja pureksi tapansa mukaan kynsiään. Mokoma jyrsijä.

-Tuliko työt tehtyä? minä kysyin. Kello ei voinut olla vielä edes puolta kahta, ajattelin mielessäni. Viidenkymmenen lehmän lypsäminen oli aikaa vievää hommaa, vaikka tilallani olikin nykyaikainen (ja tuhottoman kallis) lypsykone. Sen verran aikaa vievää, etten ollut osannut odottaa sen valmistumista vielä pariin tuntiin.

-Ei tullut, Jere vastasi. Hän sytytti tupakkansa, tiputti tikkuaskin takaisin taskuunsa ja lähti kävelemään minua kohti se tyhmä virne edelleen huulillaan. Tommi lähti hänen peräänsä peukalonkynsi hampaissaan.

-Ei? Maitoauto tulee puoli viideltä, kuten takuulla tiedätte, senkin taulapäät. Siihen mennessä pitää olla valmista.

Jere tuli lähemmäs ja pysähtyi nurmikolle laskemani pyykkikorin eteen. Hän tutkaili hetken korissa olevia vaatteita niillä hiilenmustilla ja pienillä silmillään. Sitten hän siirsi katseensa minuun.

-Puoli viideltä valmista, hän mutisi. -Joka ikinen päivä sitä samaa paskaa: Raahaa ensimmäinen lehmä lypsykoneelle ja kiinnitä imusuppilot sen tisseihin. Paina nappia ja odota kunnes kone on tehnyt työnsä. Raahaa lehmä takaisin pilttuuseensa ja hae toinen lehmä ja kiinnitä suppilot sen tisseihin ja paina nappia.

-Tissejä, tissejä, tissejä, Tommi sanoi peukalo suussaan. -Alkaa pikkuhiljaa vituttaa tää homma ja noiden lehmien tissit.

-Utareet. Lehmillä on utareet, minä korjasin, vaikken ihan tiennyt miksi. Se millä nimellä luupäiset kesätyöntekijäni niitä kutsuivat, oli maailman pienin murhe. Siitä huolimatta lisäsin vielä: -Ja naisilla on rinnat. Tissi on halventava sana.

Tommi otti peukalon suustaan ja katsoi t-paitani etumusta. -Ahaa. Mitkä sulla on?

-Idiootit. Lopettakaa jo tuo pelleily, minä kivahdin. -Suksikaa takaisin tuonne navettaan ja lypsäkää joka ikinen lehmä. Älkää pakottako minua soittamaan työnvälitystoimistoon.

-Joka ikinen lehmä? Jere sanoi. Hän tiputti tupakan nurmikolle ja tamppasi sen sammuksiin lenkkarillaan. -Sopiihan se. Aloitetaan vaikka tämän maatilan suurimmista, läskeimmistä ja roikkuvimmista tiss... tarkoitan utareista.

Tajusin yhtäkkiä mitä oli tapahtumassa, mutta liian myöhään. Jere loikkasi pyykkikorin yli kimppuuni ja nappasi kiinni ranteistani. Kirkaisin säikähdyksestä, mutta ennen kuin ehdin huutaa apua, Tommi oli tullut kaverinsa avuksi ja painanut lannanhajuisen kätensä suulleni.

Jere kiepautti minut ympäri, väänsi ranteitani ja pakotti minut vatsalleni maahan. Hän kyykistyi ja kuiskasi korvaani: -Odotan suurella innolla sitä, miltä tuollainen tärkeilevä paksuperse näyttää kytkettynä siihen saakelin tissi-imuriin.

Tommi, joka piteli yhä toista kättään suullani, kaivoi taskuaan ja otti sieltä kerän sinistä narua. Hän ojensi narun Jerelle, joka sitoi ranteeni nopeasti yhteen. Sitten hän istuutui hajareisin pakaroilleni, otti kiinni nilkoistani ja sitoi myös ne. Olin nyt liikuntakyvytön ja kahden hulluksi heittäytyneen apupojan armoilla.

Jere nousi ylös, liu'utti kätensä kainaloideni alle ja tempaisi minut ylös kuin perunasäkin. Näin Tommin kädessä nyt hopeanvärisen teippirullan ja tiesin heti mitä oli luvassa.

-Tuki tämän emakon lärvi, Jere komensi ja potkaisi minua polvella takapuoleen. Isku teki kipeää ja parkaisin. Samalla takaraivoni tömähti päin Jeren leukaa. -Ai saakeli, hän sähisi ja potkaisi takapuoltani uudelleen.

Tommi repäisi teippirullastaan etusormen mittaisen palan ja painoi sen huulilleni. Aloin ravistaa päätäni. -Mmppff!

-Laita vielä toinen, Jere sanoi olkani yli ja iski polvensa kolmannen kerran pakaroilleni. -Tämä lehmä saa oppia pitämään turpansa tukossa.

Kun Tommi oli painanut suulleni toisenkin palan paksua, liimanhajuista teippiä, Jere nosti minut olalleen ja lähti kävelemään kohti navetan ovea, jonka pojat olivat tullessaan jättäneet auki. Minä rimpuilin ja ulisin ja vääntyilin minkä ikinäkin pystyin, mutta tuloksetta. En voinut kuin odottaa, mitä tuleman piti.

Navetan länsiseinustalla, jossa lypsykone surisi hiljakseen tyhjäkäynnillä, minua odotti outo ja kammottava näky: Pojat olivat raahanneet koneen eteen kaksi suurta heinäpaalia ja asettaneet niiden välille pitkät metalliset tikkaat, kuin sillaksi ikään. Nähdessäni heidän rakennelmansa minä lopetin rimpuiluni ja aloin uikuttaa lohduttomasti.

-Taisit hoksata mihin tarkoitukseen tuo pikku viritelmä on, Jere naurahti taputtaen potkujen jäljiltä kipeitä pakaroitani. -Ihan ikioma lypsypeti sinulle ja sinun paksuille ja heiluville maitosäkeillesi.

-Mmmmf!

-Justiinsa niin.

Jere tiputti minut olaltaan kuin koulurepun. Navetan pölyinen ja rutikuiva lattia pöllähti takapuoleni osuessa siihen. Mourusin kivusta, mutta pojat eivät tunteneet sääliä; he tarttuivat minuun kiinni ja nostivat minut vatsalleni tikapuille.

Jere kumartui ja katsoi rintojani, jotka pullottivat kahden astinpuun välistä. -Eiköhän päästetä nämä läskisäkit vapaiksi.

-Todellakin, Tommi nauroi. Hänen kädessään ei enää kiillellyt teippirulla, vaan pieni perhosveitsi. Hän laskeutui polvilleen ja hivutti itsensä suoraan alleni. Kauhu salpasi hengitykseni.

Kylmä terä viilsi paitaani ammottavan viillon, sitten sen kärki tunkeutui rintaliivieni väliin ja katkaisi niiden kaarituen. Kupit lennähtivät sivuun kuin saluunan ovet ja paljastetut rintani valahtivat alas. Tommi läimäytti niitä kämmenellään ja sanoi: -Kivat löllykät.

Jere katsoi minua. Hänen kasvoillaan oli taas se vastenmielinen virne. Hän sipaisi poskeani ja nipisti nenääni. -Missä ne uhmakkaat puheet nyt on, riipputissi? Ihanko tosissaan meinaat soittaa työkkäriin ja valittaa meistä?

-Nnngghh...

-Hei Jere, Tommin huvittunut ääni sanoi alapuoleltani. -Tuu vittu katsomaan näitä.

Osasin aavistaa mitä ”näitä” tarkoitti jo ennen kuin tunsin Tommin kämmenen asettuvan vasten vasenta rintaani.

-Sillä on ihan älyttömän kokoset nännipihat.

Jere hellitti nenästäni ja silitti hiuksiani katsoen minua tiukasti suoraan silmiin. -Ai niinkö...

Tommin peukalo alkoi hangata nänniäni. -Tuu nyt katsomaan näitä. Oikeesti hei.

Jere vinkkasi minulle silmää ja kyykistyi. Hetken ajan oli täysin hiljaista lukuunottamatta vieressämme hiljakseen surisevaa lypsykonetta. Sitten hänen päänsä pomppasi ylös ja hänen kätensä tarrasi hiuksiini tukistaen niitä rajusti. Uikutin kivusta ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani.

-Tietkö mitä? Sivistyssanakirjassa pitäisi olla kuva noista sun nänneistä, hän sanoi, -kohdassa ”aivan vitunmoiset nisät”.

Myös Tommin pää nousi ylös. -Mä en edes tiennyt, että lautasantenneja saa lauantaimakkaran värisinä.

Solvaus sai molemmat pojat repeämään sekopäiseen nauruun, joka tuntui jatkuvan loputtomiin. Kesti minuutteja, ennen kuin he rauhoittuivat ja jatkoivat sitä mihin olivat ryhtyneet.

Jere käveli lypsykoneen luo, otti käsiinsä kaksi letkujen päässä roikkuvaa metallista imusuppiloa ja palasi ne mukanaan luokseni. Hän vinkkasi minulle silmää ja laskeutui polvilleen.

Tommi, jolle olin kesän alussa opettanut lypsykoneen käytön, oli sillä välin asettunut käyttöpaneelin eteen ja katseli nyt sen monia säätönuppeja ja nappuloita kulmat kurtussa ja suu puoliksi avoinna. Mokoma ääliö, minä ajattelin nieleskellen kiukkuani, kaksi kuukautta töissä, eikä idiootti vieläkään osaa.

Yhtäkkiä hänen ilmeensä kirkastui ja hän siirsi etusormensa vihreälle nappulalle paneelin vasemmassa yläkulmassa. Hän painoi sitä ja koneen moottori lisäsi kierroksia.

-No? Jere huusi altani. -Joko se imee? Laitanko nämä kiinni?

-Venaa vähän.

Taas Tommi pysähtyi miettimään, mutta tällä kertaa vain pieneksi hetkeksi. Hän napsautti kahta katkaisijaa ja rivi vihreitä merkkivaloja rävähti palamaan. Koneen moottori ei enää surissut vaan jylisi.

-Kytke kiinni! hän huusi nostaen kädet torveksi suulleen.

Jere nuolaisi oikeaa nänniäni ja nipisti vasenta terävillä kynsillään. -Kuulitko? hän huusi minulle. -Se on menoa nyt, neiti Lauantaimakkara.

Tunsin pyöreän, jääkylmän metallin vasten rintaani. Kuului lyhyt tsupp, kun voimakas alipaine imaisi nännini suppiloon. Ulvoin kivusta ja häpeästä, sidotut raajani nytkähtelivät ja kramppasivat. Jere lutkutti vapaata nänniäni suussaan kuin nälkään nääntyvä pikkulapsi.

-Laita toinenkin kiinni, Tommi huusi koneen luota.

-Joo, joo, Jere vastasi ja puraisi vielä nänniäni. Sen jälkeen hän asetti toisenkin suppilon paikoilleen ja minä kuulin altani tutun äänen: tsupp.

Kipu oli karmiva; tuntui kuin ihoni olisi ollut repeämispisteessä ja kuin tuhat pientä ja terävää neulaa olisi pistellyt nännipihojani. Ravistin päätäni ja nytkytin sidottuja käsiäni, vatsaani kouristi ja kyynelten sumentamissa silmissäni vilkkui tähtiä. Pissasin housuihini. Kaiken aikaa kuulin poikien äänen, mutta hyvin etäisenä ja hyvin hiljaisena: ... lehmä... nisäkäs... nokkava... riipputissi... kusi... housuun... lauantai... makkara... lautas...

Vasta paljon myöhemmin, kun navetan länsiseinustan pienistä ikkunoista paistava ilta-aurinko osui silmiini, menetin tajuntani.

2.

Herätessäni olin yhä tikapuilla, mutta työhousuni oli vedetty alas polvitaipeisiin ja takapuoleni peittona olivat enää pelkät pikkuhousut. Lypsykone oli sammutettu ja navetassa oli hyvin hämärää, melkein säkkipimeää.

Vedin syvään henkeä ja räpyttelin silmiäni, nytkytin ranteitani, jotka olivat yhä ja edelleen tiukasti nipussa samoin kuin jalkanikin. Kuulin alapuoleltani pehmeän lässähdyksen ja ymmärsin, että rintani oli vapaat. Ynähdin ja nostin leukaani. Tikapuiden puolat tekivät kipeää, yritin kääntyä kyljelleni. Rintani heilahtivat ja lässähtivät uudelleen yhteen. Yhtäkkiä kuulin takaani askeleet. Sitten matalan äänen.

-Minulla on sinulle pieni salaisuus.

-Yymmhh...

Kämmen laskeutui pakaralleni ja nipisti sitä. -Sellainen salaisuus, joka jää meidän kahden välille.

-Ummhh.. uuu...

-Osaatko sinä pitää salaisuuksia... Isotisu? Kynnet kiristivät otettaan pakarastani. -Nyökytä kiltisti, tai kynsin ja raatelen tämän pullean pyllysi.

-Mmmmfff! Nyökytin päätäni niin kovaa kuin saatoin. Kynnet hellittivät lihastani ja Tommi astui eteenpäin niin, että saatoin lopulta nähdä hänet.

-Se salaisuus, hän sanoi melkein kuiskaten, -on se, että sinä kiihotat minua... sinä ja sinun isot, heiluvat lehmäntissisi ja tuo paksu takapuolesi ja se pullea ja pehmeä pikku karvapillusi... Suoraan sanoen ne ajavat minut hulluksi.

Tommin vasen käsi liukui pitkin poskeani, samalla oikea työntyi tikapuiden alle ja tarttui rintaani vetäen sitä hellästi alaspäin. Ynähdin ja pudistin anellen päätäni. -Mmmhh... mmmh...

-Jere pitää sinua tismalleen samanlaisena lehmänä kuin nuo noissa pilttuissaan, Tommi sanoi vedellen rintaani, -ja lehmähän sinä toki oletkin, mutta... ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.

Hän hellitti rinnastani ja taputti käsiään tomerasti yhteen. -Mutta, neiti Lauantaimakkara, huomenna on taas työpäivä, joten hoidetaan tämä homma loppuun ja lähdetään sen jälkeen hyvin ansaituille yöunille.

Tommi astui askeleen kauemmas minusta. Vasta nyt näin hänet kokonaan; Karhu-olutta mainostavan mustan t-paidan ja likaiset farkut, joiden sepalus oli auki. Hän heilutti lantiotaan ja farkut putosivat alemmas paljastaen hänen valkoiset reitensä. Niiskutin ja pudistin päätäni.

Hän potki farkut pois jaloistaan ja käveli ohitseni ja kiipesi heinäpaalille, jonka päällä jalkateräni olivat. Tiesin mitä hän oli tekemässä, mutta toivoin hartaasti olevani väärässä.

Hän asettui nelinkontin, konttasi päälleni ja laskeutui makuulle. Tunsin hänen erektionsa vasten pakaroitani. Hänen hengityksensä pihisi, kun hän sanoi korvaani: -Kun sinulla oli taju kankaalla, minä imin sinun höllyviä utareitasi. Minä vedin pikkuhoususi alas ja haistelin haarojasi kuin koira. Minä imin keuhkoni täyteen sinun tussusi hajua ja pidättelin hengitystäni kunnes silmissäni näkyi tähtiä. Ja arvaapa mitä, Lauantaimakkara? Minua kiihottaa tieto siitä, että happi joka kulkee suonissani haisee sinun karvaiselta vitultasi.

Tommi repäisi alushousuni pois ja heitti ne navetan lattialle. Hän levitti pakaroitani ja ohjasi kalunsa kärjen niiden väliin.

-Peppureikään ja ilman voitelua, Lehmä. Niinhän sinä haluat.

Räjähtävä kipu kulki pitkin selkärankaani ja sai minut miltei pyörtymään uudelleen. Tommin paksu ja kova kalu survoi tiensä peräaukkooni kuin kivipora. Hän puristi niskaani ja haukkasi olkapäätäni. Jokaikinen lihas vartalossani pingottui äärimmilleen.

-Perseraiskaus kuivana... hän läähätti työntyen yhä syvemmälle sisääni. -Ammu minulle, löllykkätissi, ole kesätyöpojulle mieliksi.

Hän nosti lantiotaan ja hänen kalunsa vetäytyi ulospäin, kunnes enää terska oli sisälläni. Sitten hän jäi paikoilleen ja toisti käskynsä: -Sano ammuu, kuten kiltin Isonisän kuuluu. Ote niskastani kiristyi. Kuulin nikamieni rusahtelevan. -Tottele.

Veulasin leukojani ja haukoin henkeä. Kipu oli sietämätön. Tommi puraisi korvalehteäni ja työntyi jälleen syvemmälle sisääni.

-Nyt, lehmätisu. Ammu minulle nyt.

Niskanikamani rusahtivat. Koko vartaloni tärisi. Yritin ammua: -Mhuh-muuhh. Se oli säälittävä yritys, mutta se kelpasi.

-Noin... juuri noin... Tommi läähätti korvaani. Hänen karhea leukansa hankasi vasten olkaani. -Hyvä tyttö, hyvä lehmä.

Kuuma sperma syöksyi suoleeni. Tommi läimäytti poskeani ja tukisti hiuksiani. Sitten hän veti kalunsa ulos, pyyhki sen kärjen pakaroihini ja peruutti pois päältäni huohottaen ja puuskuttaen.

Hän hypähti alas heinäpaalilta ja veti boxerinsa ylös. Näin hänen kädessään taas sen saman veitsen, jolla hän oli aikaisemmin paljastanut rintani. Vinguin ja ulisin, puristin silmäni kiinni ja ravistin päätäni. Tässäkö oli minun loppuni?

Tommi työnsi veitsen kärjen ranteideni väliin ja katkaisi narun, sitten hän tarrasi niskaani ja sanoi: -Oman etusi vuoksi olisi parempi pitää turpa tukossa näistä jutuista... Muuten leikkaan ensi kerralla jotain ihan muuta.

Nyökkäsin päätäni. Tommi irroitti otteensa.

-Fiksu tyttö, hän sanoi.