Jessican pylly

Jessica tönäistiin pukuhuoneeseen ja koulun aulaan vievä ovi suljettiin. Hänen kätensä väännettiin selän taakse ja Petra käski häntä istumaan pitkälle puupenkille. Vaihtoehtojen puutteessa Jessica totteli.

Petra astui hänen eteensä ja risti käsivartensa vatsalleen. -Miksi sä kerroit musta opelle?

Jessica pudisti päätään. -En kertonut.

Tyttö, joka piteli hänen ranteitaan ja jonka nimeä hän ei edes tiennyt, sähisi hänen korvaansa: -Varmana kerroit. Mistä se muuten ois tiennyt, että Petra lunttasi?

-E-en tiiä.

Oven takaa kuului oppilaiden iloista puheensorinaa. Ulko-ovet paukkuivat ja kengät kirskuivat. Oli perjantai-iltapäivä ja kouluviikko oli suurimmalta osaa oppilaista päättynyt. Ehkä koulun toisessa kerroksessa, yläasteen tiloissa, oli vielä joitain onnettomia joiden päivä jatkui kolmeen asti, mutta ensimmäinen kerros oli hyvää vauhtia tyhjenemässä.

Petra puristi huulensa ohuiksi viiruiksi ja katseli Jessicaa epäluuloisena. Hänen farkkujensa taskusta pilkotti jälki-istuntolappunen, jonka opettaja oli antanut hänelle aamulla heti ensitöikseen. Ja hän oli ollut varma jo sillä sekunnilla, että syypää mokomaan lappuseen oli Jessica. Opettajan lellikki, luokan pikkuvanha prinsessa.

-Kuka mut sitten käräytti? Petra kysyi lopulta.

Jessica ei vastannut, mutta sitten hänen käsiään pitelevä tyttö taivutti hänen ranteensa miltei luonnottomalle mutkalle ja ärähti hänen korvaansa: -Vastaa, tyhmä törrötissi.

-Aiiih! En mä tiedä!

-Se valehtelee, tyttö sanoi. -Se yrittää vaan huijata sua.

Äänet oven takana olivat vaienneet. Petra vilkaisi pukuhuoneen kelloa; se oli kuusi minuuttia yli kaksi. Hän oli kohtalaisen varma siitä, ettei aulassa ollut enää ristin sielua. Tuskin pihamaallakaan. Petra astui lähemmäs Jessicaa ja kyykistyi aivan hänen eteensä. Jessican silmäkulmat olivat kostuneet ja hänen alahuulensa värisi.

-Pelottaako sua? Petra kysyi. -Tunnusta, niin pääset vapaaksi. Haluun vaan kuulla totuuden.

-Lu-lupaatko kunniasanalla?

-Jep. Petra asetti käden rinnattomalle rinnalleen. -Kunniasanalla.

Jessica niiskutti hetken ja nyökkäsi sitten päätään. -Mä kerroin opelle, että lunttasit. Sori.

Petran kädet puristuivat nyrkkiin, aukesivat ja puristuivat taas. Äkkiä hän läimäytti Jessican topin etumusta, jonka alta pullotti kaksi pientä ja pyöreää rinnannuppua. Jessica kirkaisi kivusta ja yritti nousta seisomaan, mutta hänen käsiään pitelevä tyttö väänsi jälleen hänen rannettaan ja pakotti hänet istumaan aloillaan.

-Auuh! Jessica valitti ravistaen päätään. Hän ei huomannut, miten Petran käsi kohosi ilmaan valmistautuen toiseen iskuun.

Släp. Kädenselkä sivalsi Jessican vatsaa ja heti perään rintoja. Jessica alkoi kirkua, mutta Petra nappasi kiinni hänen huulistaan ja nipisti ne tiukasti yhteen.

-Et kai sä tosissaan luullut, että pääset tosta vaan lähtemään? Petra kysyi. -Ilman selkäsaunaa?

-Mmmpphh!

Petra läimäytti jälleen mustan topin alla niin ärsyttävän uhmakkaasti törröttäviä pikkurintoja. Ontto läiskähdys kaikui pukuhuoneen kylmän valkoisilla kaakeliseinillä. Sitten Petra nosti katseensa pois Jessican rinnoista, jotka olivat heidän luokkansa ensimmäiset ja ainoat rinnat, ja sanoi kaverilleen: -Pistä se mahalleen, mä annan sille selkäsaunan.

Tyttö teki työtä käskettyä; hän taivutti Jessican vasenta rannetta ja pakotti hänet pois penkiltä ja polvilleen kylmälle kivilattialle. Petran julma nipistysote heltisi, ja hetken aikaa Jessica kiljui apua niin kovaa kuin suinkin saattoi. Mutta vain muutamassa sekunnissa hän makasi lattialla pitkin pituuttaan, ja hänen käsiään pitelevä tyttö oli istuutunut hajareisin hänen alaselkänsä päälle ja painanut kätensä kupiksi hänen suulleen.

Ensin Jessica yritti punnertaa itsensä ylös, mutta totesi sen mahdottomaksi; hänen päällään istuva tyttö oli paitsi vahva, myös käsittämättömän painava.

Seuraavaksi hän yritti vääntäytyä kyljelleen ja luikerrella pois päällään istuvan kammotuksen otteesta, mutta yhtä surkein tuloksin. Tyttö antoi hänelle luunapin ja sanoi: -Älä venkoile siinä, tai mä vetelen sua noista pikkutisseistä.

-Mmmpphh!

Petra seurasi tilannetta huvittuneena. -Tuottaako open pikkuprinsessa sulle ongelmia?

-Ei tuota. Se katsos pelkää mua ja sitä, mitä sen tisseille voi sattua.

Petra laskeutui polvilleen ja asettui istumaan Jessican takareisille. Mustien legginsien alla pullottava suuri ja pyöreä ratsastajatytön takapuoli oli aivan hänen edessään, ja mikä parasta, se oli täydellisen avuton. Hän laski kätensä oikelle pakaralle ja siveli sitä kynsillään. Yhtäkkiä hän tiesi tarkalleen minne työntäisi jälki-istuntolappunsa, kun tämä kurinpalautus oli saatu päätökseen.

Mielikuva rullaksi kierretystä paperista, joka sojotti pystyssä Jessican takapuolessa, sai hänet purskahtamaan hillittömään nauruun.

Hädissään pyristelevän Jessican kantapää heilahti laajassa kaaressa ja osui Petran selkään. Osuma ja sen synnyttämä kipu lopettivat naurun. Petra nipisti pakaroita kaksin käsin. Jessican pää nytkähti ja hän alkoi kauhoa lattiaa käsillään kuin olisi hukkumaisillaan. Nyt järkälemäinen tyttö hänen päällään vuorostaan hihitti.

Petra työnsi Jessican topin helmaa ylemmäs, tarttui legginsien vyötärölle ja nykäisi niitä alemmas. Pieni kaistale paljasta takapuolta tuli esiin. Petra riuhtaisi kovempaa. Legginsien saumat revähtivät ja ne liukuivat kokonaan pois pakaroilta. Jessica mourusi ja valitti ja jyskytti kivilattiaa nyrkeillään, mutta Petra ei lopettanut, vaan repäisi myös hänen pikkuhousunsa alas.

-Saitko sen pyllyn paljaaksi? Jessican päällä röhnöttävä tyttö kysyi.

-Jep.

-Onko se tosi söpö ja pullea ja ihana?

-Jep.

-Sellanen, että tekis mieli pussailla ja helliä?

Petra alkoi nauraa. -On! Mä haluun tän pyllyn joululahjaksi, mun ikiomaksi unileluksi.

-Meinaatko sä kuitenkin tehdä sille pahaa?

Nauru loppui kun veitsellä leikaten. -Todellakin. Petra heilautti oikean kätensä ilmaan ja sivalsi sitten kaikella voimallaan Jessican paljastettua takapuolta. Kuului terävä läiskähdys, kun hänen luiseva kätensä osui ja upposi avuttomaan maaliinsa.

-Vouuu! tyttö huusi. -Pelkästään ton äänen kuuleminen teki kipeetä.

Petra pureksi alahuultaan ja katsoi kohtaa, johon oli lyönyt. Jessican maidonvalkoisella pakaralla oli nyt vaaleanpunainen kämmenenjälki. Petra löi toista pakaraa. Pukuhuoneen kolkoilla seinillä kaikui taas kova läiskähdys. Jessican kantapäät heiluivat hervottomina, hänen sormensa olivat koukistuneet petolinnun kynsiksi ja ne raastoivat lattiaa epätoivon tuomalla vimmalla.

-Kesytä se, tyttö sanoi olkansa yli. -Katso nyt miten se rimpuilee ja vastustelee.

Petra sivalsi jälleen polviensa välissä vapisevaa takapuolta. Toisen kerran ja kolmannen. Vielä neljännenkin, mutta siinä vaiheessa hänen kättään poltteli ja pisteli niin kovasti, että hänen oli pidettävä pieni tauko.

Hän ravisteli rannettaan ja puhalsi kämmentään, joka Jessican takapuolen tavoin oli muuttunut ärtyneen punaiseksi. Äkkiä Petra oivalsi, ettei ikinä ollut tullut edes ajatelleeksi sitä, että selkäsauna oli kivulias paitsi sen saajalle myös sen antajalle. Ja jollain oudolla tavalla se oli aika hauska havainto: Hammas hampaasta, silmä silmästä ja tässä tapauksessa kämmen pyllystä... Pyöreästä ja pulleasta pyllystä.

Petra maiskautti huuliaan ja löi taas Jessican takapuolta. Tämä rääkäisi vasten suutaan peittävää kättä ja jatkoi lohdutonta lattian moukarointia. Petra tarttui vasempaan pakaraan ja venytti sitä sivulle. Hän näki nyt (ensimmäistä kertaa elämässään) toisen tytön peräaukon. Hän antoi sille luunapin, painoi peukalonsa sitä vasten ja alkoi hangata sitä kuin vaikeasti irtoavaa tahraa.

Jessican nyrkit avautuivat ja asettuivat vasten lattiaa. Käsien jänteet pingottuivat, kivunhuudot vaihtuivat uneliaaksi vaikerrukseksi: -Uuhhuhhuuh...

Petra hankasi vielä hetken, hellitti sitten otteensa ja otti farkkujensa taskusta pilkottavan paperilapun. Hän lukaisi sen nopeasti läpi, vain varmistaakseen jälki-istuntonsa päivämäärän ja kellonajan, ja pyöritti sen sormissaan tiukaksi rullaksi.

-Hei hanipuppeli, hän sanoi. -Sulla on tosi suloinen pikku persereikä. Siksi mä haluun antaa sille lahjan.

-Mmppfff!

Petra levitti pakaravaon auki ja asetti paperirullan pään vasten peppureikää. Jessican vartalo jännittyi kuin sähköiskun voimasta, ja hän alkoi jälleen takoa nyrkkejään päin kivilattiaa. Petra ei piitannut, vaan survoi paperirullan voimalla Jessican peräsuoleen. Kun se oli kokonaan sisällä, hän tökkäsi Jessican selän päällä röhnöttävän tytön olkaa ja sanoi: -Mä haluun kuulla kiitoksen lahjasta, ota käsi pois sen suulta.

Tyttö totteli. Hetken ajan pukuhuoneessa vallitsi täydellinen hiljaisuus, mutta lopulta Jessica nosti poskensa lattiasta ja alkoi huutaa apua kuin vimmattu.

Tyynesti, vailla minkäänlaista kiihtymystä, Petra sivalsi hänen punaisenkirjavaa takapuoltaan ja sanoi: -Hiljaa.

Jessica ei totellut, vaan huusi edelleen. Petra nipisti toista pakaraa ja löi toista. Uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta avunhuudot muuttuivat itkuksi.

Petra irroitti kyntensä ja komensi: -Sano ”Kiitos lahjasta”... Ei vaan sano: ”Kiitos kivasta pyllyreikälahjasta, Petra.”

-Päästäkää m-m-mut pois, mä haluun kot- Jessica ulisi, mutta silloin Petran kynnet haukkasivat kiinni hänen kivusta sykkivään pakaraansa ja rutistivat sitä julmalla tavalla.

-Tottele! Petra kiljui raapien Jessican peräaukkoa. -Sano mitä käskin!

-Aiiih! Auuu!

-Nyt heti.

-K-ki-kiitos kivasta p-p-pyllyreikälahjasta, P-P-Petra.

Petra lopetti raapimisen ja taputti Jessican sinipunaisia pakaroita. -Ei kestä, hän sanoi tyynesti ja nousi seisomaan. Toinen tyttö teki samoin.

-Mee polvillesi, Petra komensi ja tökkäsi kengällään Jessican lonkkaa.

Tällä kertaa Jessica totteli heti. Kipu hänen runnellussa takapuolessaan oli liikaa, eikä hän kestäisi enää yhtään enempää iskuja tai nipistelyä.

Kun hän oli punnertanut itsensä irti kylmältä lattialta ja asettunut määrättyyn asentoon, Petra astui hänen eteensä ja kyykistyi. Jessica käänsi kasvonsa poispäin pahoinpitelijästään ja sulki silmänsä.

-Mä arvasin, että sulla on pimpinkarvoja, Petra sanoi. Hän työnsi kätensä Jessican haaroihin, kauhaisi hentoja, miltei untuvaisia karvoja kouraansa ja nyhti ne irti. Jessica mourusi kivusta ja kyyristyi melkein kaksinkerroin.

-Ja nyt sulla on paljon vähemmän pimpinkarvoja, Petra sanoi. -Jos sä haluat säilyttää nuo loput, sä opettelet pitämään turpasi tukossa.

Jessica pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja nyökytti.

-Tajuutko?

-Tajuan mä.

Petra ravisti kättään. Vaaleanruskeat karvat tippuivat lattialle. -Hyvä, hän sanoi. -Nähdään maanantaina.